Kauhan varressa: tonnikalakastike

Aina välillä arkiruokien keksiminen tuntuu haastavalta. Sitä kun ei halua vääntää vain niitä paria varmaa ruokaa viikosta toiseen. Arkiruokainspiraation puutteessa minua auttaa usein Valion sivut. Sivustolta löytyy mm. valmiiksi laadittu ruokalista useammaksi viikoksi. Juurikin tuolta ruokalistoista bongailen reseptejä. Uusin hyväksi havaittu löytöni on tonnikalapastan ohje, joka oli nopea valmistaa ja erittäin maistuvaa. Teen tätä ehdottomasti toistekin!

Tässäpä vielä ohje, jolla itse tein (tein erikseen kastikkeen ja pastan, en sekoittanut niitä yhteen):

Tonnikalakastike

Tarvitset:

7 dl pastaa
1 rkl voita
1 sipuli
1,5 rkl tomaattipyrettä
1/2 punainen chili
2 prk tonnikalaa
2 tomaattia
2 dl pastan keitinvettä
1/2 kasvisliemikuutio
1 rkl sitruunamehua
1 pkt Koskenlaskija -sulatejuustoa

Pastaa keittämisen aikana voit valmistaa tonnikalakastikkeen.

Kuullota pilkottu sipuli voissa, lisää tomaattípyre. Sekoittele hetki ja lisää pilkottu chili.

Lisää hetken kuluttua tonnikalat ja paloitellut tomaatit. Lisää joukkoon pastan keitinvettä ja sitruunamehu sekä murusteltu kasvisliemikuutio. Anna porista hetki. Lopuksi kastikkeeseen laitetaan paloiteltu sulatejuusto, jonka annetaan sulaa. Mausta lopuksi vielä tarvittaessa pippurilla.

Juustoinen tonnikalakastike porisemassa pannulla.

Evästelyä: Porkkanasosekeitto

Olen yleisesti ottaen ollut huono ottamaan töihin eväitä mukaan. Havahduin tässä syksyllä siihen, että kävin usein ulkona lounastamassa. Koska työpaikkani on Tampereen keskustassa, jouduin turvautumaan yleisiin kahviloihin ja ruokaloihin. Työpaikkani ei tarjoa lounasseteleitä, joten lounastamisiin meni kuussa pitkä penni. Muistan lukeneeni eräässä syksyn Me Naisista jutun työeväistä, ja sen kautta sainkin puhtia evästelyyni.

Tällä hetkellä lähden töihin eväsrasioideni kanssa. Aamuisin keitän itselleni rasiaan puuron (en kerkeä syömään sitä kotona, joten syön sen töissä) ja raahaan mukaani myös lounaan ja välipalaa. Aiemmin tuli työpäivän aikana syötyä vähän mitä sattui, monesti lounas kuittaantui leivällä. Tällöin itselläni oli jo kotiin lähdön aikaan kiljuva nälkä. Myös usein aamiainen jäi kiireeseen vedoten syömättä. Nykyään aamiaisen, lounaan ja välipalan syömisen ansiosta on mukavampi lähteä töistä vaikkapa kaupungille, jumppaan tai ruokakauppaan, kun nälkä ei kurni vatsassa. Toki välillä tuo eväsrasioiden raahaaminen ärsyttää ja ruokaeväät vaativat hieman etukäteissuunnittelua, mutta kun pakkaa kaiken illalla valmiiksi, on nopeaa napata rasiat aamulla mukaan. :)

Tässäpä jaan tämän viikon eväskeittoni, joka koostui porkkanasta, kookosmaidosta ja inkivääristä. Mukavan makuinen keitto sai seurakseen työpäiväksi vielä leipää, jotta nälkä pysyisi paremmin loitolla.

Tässäpä vielä ohje, joka on napattu siskolta lainassa olevasta Meillä on joulu -kirjasta:

Porkkanasosekeitto

Tarvitset:

6 kpl porkkanoita
pala selleriä
1 rkl raastettua inkivääriä
öljyä
1 l kasvislientä
1 prk kookosmaitoa tai -kermaa
1 lime (laitoin 1/2 sitruunan)

Työohje:

Kuori ja pilko porkkanat sekä selleri. Kuori ja raasta tuore inkivääri.
Lorauta kattilan pohjalle öljyä ja kuullota inkivääriraastetta hetki. Lisää joukkoon porkkanat ja sellerit ja kääntele muutama minuutti.

Lisää joukkoon kasvisliemi ja keitä, kunnes porkkanat ovat kypsiä (n. 15 min.).

Soseuta keitto ja lisää joukkoon loput ainekset. Keitä hetki ja mausta.

Tässä juuri valmistunut soppa

Talvihorros

Kylläpäs edellisestä postauksesta on aikaa, aika on kulunut siivillä syksyn osalta... En ole siis muumien tapaan vaipunut talviunille, joskin pientä talvihorrosta on ollut havaittavissa. Pilkkumissa on ruudun takana kuitenkin puuhattu jos jonkinlaista, puikot on kilisseet ahkerasti. Tekeillä on mm. kummityttövauvan villasukat ja neulottu mekko. Myös jämälangoista virkattu isoäidinneliöpeitto on valmis. Lisäksi häiden suunnittelu on vienyt aikaa.

 

Ruokapuolella olen tehnyt uuden mieluisan blogilöydön. Patalintu -blogista olen kokkaillut ihanan meheviä mokkapaloja, superrapsakoita kaurakeksejä ja vuohenjuusto-kasvispiirakkaa. Mokkapaloista ja kauralastuista tulee ihan yläasteen kotitalous ja kokkikerhot mieleen. Vuosikausien jälkeen näiden klassikkojen tekeminen (ja syöminen) oli kivaa. :) Näistä leipomuksista ei ole tullut räpsittyä kuvia, joten en viitsi niistä sen kummemmin postailla.

 

Ompelukone on myös surissut pitkän ajan jälkeen, olen ommellut vuosien tauon jälkeen itselleni vaatteen. Valmistin mustavalkoraidallisen trikootunikan Joka tyypin kaavakirjan ohjeella. Ompelin myös sängyssä tapahtuvaa lukuhetkeä varten putkilotyynyn, joka on oivallinen niskan alle. Joululahjaksi ompelemani kauratyyny odottelee vielä niitä kauroja, joita en vielä ole löytänyt. Näistä ompeluksista voin kirjoitella myöhemmin lisää.

 

Eipä tässä auta todeta, että talvi on tullut. Oikeastaan olen syksyihminen ja nautin kauniin värisistä lehdistä huimasti. Mutta lehtien harmaantuessa ja tiputtua maahan, siirryn odottamaan lumen tuloa. Valkoinen luminen maisema peittoaa paljaat puut ja harmaan ankeuden. Nyt marraskuun loppupuolella kehtaan alkaa kuunnella joululauluja (kyllä, olen jouluihminen!). Viime viikonloppuna raahasin varastosta joulukoristelaatikon, josta nappasin jo joulukranssin ovea koristamaan. Myös olkipukki pääsi eteiseen. Kaivoin esiin myös pienen muovikuusemme, joka sai ylleen vaaleanpunaisia palloja ja koristenauhaa (voi kuulostaa aika mauttomalta, mutta kuusi on itse asiassa ihan tyylikäs).  Tarkoituksena olisi vielä ripustaa punainen paperivalotähti ikkunaan. Varsinaisia joulukoristeitahan meillä ei sen kummemmin ole tuota olkipukkia lukuun ottamaan. Luon joulutunnelmaa kynttilöillä ja jouluvaloilla sekä kuusella.

 

Vielä pitäisi päättää, tekisinkö itse tänä vuonna joulukortit, vai ostaisinko valmiina. Myös joululahjoja olen jo hahmotellut ja osan paketoinutkin. :)

Kauhan varressa: sieni-kasviskastike

Viime viikonloppuna kävin kotiseudullani sienimetsässä. Metsästä löytyi kyllä paljon tatteja, tosin madonsyöminä tai homeisina. Olimme ilmeisesti liikenteessä liian myöhään ja madot olivat kerinneet apajille ennen meitä. Onneksi pappani oli myös käynyt sienessä ja lahjoitti minulle (säälistä)kopallisen karvarouskuja. Ryöppäsin sienet ja osasta kokkasin vanhaa suosikkiani, Pippurimylly -blogista alun perin löytämääni sieniruukun ohjetta. Tosin itse tein sen ihan kastikeversiona perunan kanssa tarjottuna.

Tämä on takuuvarma resepti, joka onnistuu joka kerta! :)

Sieni-kasviskastike

400 g sieniä
1/2 sipuli
1 valkosipuli
2 porkkanaa
1 kesäkurpitsa
2 dl kuohukermaa
1 prk creme fraiche
1/2 kasvisliemikuutio

Paistele pienittyjä sieniä pannulla öljyssä, kunnes neste haihtuu. Lisää joukkoon pilkottu sipuli, kesäkurpitsa ja porkkana. Kääntele hetki.

 

Lisää joukkoon kerma ja creme fraiche ja murusteltu liemikuutio. Anna kiehua noin vartin verran. Mausta.

Iloisen värikäs kasvis-sienikastike

Elokuvissa

Käyn suht usein elokuvissa. Nautin elokuvissa käymisestä suunnattomasti. Vaikka kotoa löytyykin iso TV, on elokuvan katseleminen aivan eri elämys leffateatterissa saatikka kotisohvalla. Elokuvateatteri on aivan lähellä kotiamme, joten matkakaan ei ole este. Rakastan aulassa leijuvaa popcornin tuoksua ja kutkuttavaa jännitystä odottaessa elokuvan alkamista. Oikein mukaansa tempaavaa elokuvaa katsoessa sitä siirtyy ikään kuin toiseen maailmaan, irtaannun täysin arjesta ja pystyn unohtamaan kaikki mielessä pyörivät arkipäiväiset "ongelmat". Hyvän elokuvan jälkeen olo on epätodellinen, kun leffan aiheuttama leijuminen on ohi ja on palattu takaisin todellisuuteen.

 

Kesän aikana elokuvissa käynti jäi kyllä paitsioon. Helteisinä päivinä auringon paistaessa ajatus sisällä pimeässä salissa istumisesta ei oikein houkuttanut. Mutta nyt taas syksyllä harmaalla sadesäällä leffaan meno on oikein varteenotettava vaihtoehto. :)

 

Vaikka Finnkinon Plevna -elokuvateatteri on aivan lähellä kotiamme, suosikkileffateatterini on kuitenkin Kehräsaaressa oleva Niagara. Sen pieni sali luo aivan omanlaisensa tunnelman. Elokuvaa ennen tai jälkeen voi nauttia vaikkapa kupposet kaakaota paikkan yhteydessä olevasta baarista.

 

Niagarassa kävin siskoni kanssa katsomassa Woody Allenin ohjaaman Magic in the Moonlight, joissa näyttelivät Emma Stone ja aina niin ihana Colin Flirth. Pidin kovasti Woody Allenin aiemmin tekemästä Midnight in Paris -elokuvasta ja odotin innolla tätä uutta elokuvaa kaikkine ihanine 20 -luvun vaatteineen. Mutta eipä tämä uutukainen yltänyt silmissäni ihan yhtä korkealle kuin vanha suosikkini. Elokuva sisälsi Allenin elokuville tyypillistä nokkelaa sanailua ja pitkiä dialogeja, jonka koin tässä tylsäksi. Juoni sinällään oli aika tapahtumaköyhä ja junnasi paikallaan. Leffa oli kuitenkin ihan viihdyttävä ja tunnelmaltaan kiva. Antaisin itse tästä kolme tähteä viidestä.



Emma Stone esittää meediota, jonka temput skeptinen taikuri Colin Flirth aikoo paljastaa. Kuva napattu täältä.

Kävin myös katsommassa Lasse Hallströmin ohjaaman Herkullinen elämä -elokuvan, joka oli kerrassaan mahtava. Yritin pinnistellä, mutta en kyennyt muistamaan, koska viimeksi olisin nähnyt näin hyvän elokuvan tässä genressä. Elokuva oli vangitseva, mukaansa tempaava, iloinen, toiveikas sekä välillä koskettava. Ihana intialainen musiikki ja kulttuuri (sekä ruoka) yhdistyi pieneen maalaisranskalaiseen kylään (ja ruokaan) huumaavaksi kokonaisuudeksi. Elokuvan jälkeen teki todella mieli intialaista ruokaa! :D Voin suositella elokuvaa kyllä kaikille, antaisin arvosanaksi täydet viisi tähteä viidestä.

Helen Mirrenin hahmo on tyyliltään ihanan elegantti ja vintagehenkinen. Huippukokkia näyttelevä Manish Dayal on taas superkomea. Oikean ruoan lisäksi on siis myös silmän ruokaa tarjolla. :) Kuva napattu täältä.

Siirrytäänpä romanttisista elokuvista toiseen genreen. Näin muutama viikko sitten nimittäin erittäin hyvän kauhuelokuvan nimeltä "Deliver us from evil". Pidän siis itse kauhuelokuvista, suosikkejani ovat puukkoa heiluttelevien sarjamurhaajien sijasta yliluonnillisia elementtejä omaavat elokuvat. Niinpä tämä demoneja ja riivausta sisältävä leffa upposi kuin kuuma veitsi sulaan voihin. Pelottavassa ja kiinnostavassa elokuvassa hääri pääosassa Hulkista tuttu symppis Eric Bana. Elokuvassa oli mukana myös sopiva määrä huumoria keventämässä paikka paikoin hyytävää tunnelmaa. Suosittelen kaikille kauhun ystäville, arvosanaksi annan neljä tähteä viidestä.

 

Pahimpia (eli samalla parhaimpia!) ovat elokuvat, jotka "perustuvat tositapahtumiin", aivan kuten tämä. Kuva napattu täältä.

 

Kauhan varressa: Aura-punajuuri-soijarouhekastike

Syksyllä punajuuri on ajankohtainen juures. Itse en jostain syystä ole koskaan erityisemmin pitänyt punajuuresta, itse asiassa koen tästä huonoa omaatuntoa. Lähinnä siksi, että kotimaista juuresta tulisi hyödyntää ruoissa, mutta itse olen jättänyt kaikki punajuurikeitokset väliin. Aina välillä tosin olen kokkaillut jotain punajuuresta kokeilumielessä, mutta en ole tottunut / tykästynyt punajuuren voimakkaaseen makuun.

En ole luovuttanut punajuurikokeilujeni suhteen ja viikonloppuna testiin menikin Valion sivuilta löytyvä jauhelihakastike, josta löytyi myös aurajuustoa ja punajuurta. Kasvissyöjänä tosin korvasin jauhelihan soijarouheella. Kastikkeesta tuli erittäin hyvää, yllätyin positiivisesti! Ensimmäinen punajuuriruoka, josta pidän. :)

Tässäpä vielä ohje, miten kastikkeen tein:

Aura-punajuuri-soijarouhekastike

1 sipuli
öljyä
1,5 dl tummaa soijarouhetta
3 dl lihalientä
3 tuoretta punajuurta
5 dl kasvislientä
1 prk ruokakermaa
150g aurajuustoa
suolaa, pippuria

Pilko sipuli ja kuullota sipulisilppua öljyssä. Lisää soijarouhe ja lisää lihalientä pienissä erissä sekoitellen kunnes kaikki neste on imeytynyt rouheeseen. Lisää hieman suolaa.

Kuori ja raasta punajuuret hienolla terällä (sulautuu paremmin soijarouhesoosiin eikä punajuuri maistu niin voimakkaalle). Lisää soijarouheen joukkoon punajuuret ja kasvisliemi. Keitä kannen alla miedolla lämmöllä n.30 minuuttia.

Lisää lopuksi murennettu aurajuusto ja ruokakerma, kiehauta ja tarkasta maku. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Syyshöpinöitä ja kirppisostoksia

Syksy on sadonkorjuun aikaa, jolloin torit täyttyvät omenoista, sienistä ja puolukoista sekä juureksista. Itse osallistuin sadonkorjuuseen tekemällä kaksi eri sienireissua. Sienireissuni päätyvät erittäin usein turhautumiseen; koska en ole alunperin Tampereelta päin kotoisin, ei minulla ole aavistustakaan hyvien sieni- tai marjametsien sijainnista. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin tuntikausien samoileminen metsässä hyttysten ja hirvikärpästen (hui!) saaliina. Varsinkin kun omaksi saaliiksi usein jää muutama hassu madonsyömä sieni. 

Uhmasimme kuitenkin aiempia huonoja sienestys- ja marjastuskokemuksia ja reippaana lähdimme jopa kahtena eri kertana metsään. Koska en ole mikään sienestysvirtuoosi, tunnistan ainoastaan haperot, rouskut, kantarellit, suppilovahverot ja tatit. Ja tietysti ne kärpässienet! Itse asiassa oikein ärsyttää kun Martat tai vastaavat kotitalousneuvojat jakelevat eri medioissa vinkkejä tarkkaan taloudenpitoon. Tähän yleensä sisältyy kehotus mennä hakemaan metsästä ilmaista marjaa ja sientä. Ei sitä niin vaan sienestetä! Kuten tuossa juuri kerroin, ei hyvien sieni- tai marjametsien löytäminen ole mikään helppo juttu ja itsestään selvyys. Tuntikausien epätoivoisen rämpimisen tuloksena saattaa löytää muutaman epäillyttävän sienen, jonka tunnistamisesta ei ole vaarmuutta. Elikkä jos niitä sieniä sattuu onnekkaasti löytämään, on niiden oikea tunnistaminen sitten jo toinen juttu. Ja ikinä ei saa syödä sientä, josta on epävarma! Ja varsinkin autottomana kaupungissa se metsään meno ei nyt niin helppoa edes ole. Pyörällä vaan hurauttamaan maaseudulle tai sitten bussilla...

No, ininät sikseen. Ensimmäisellä sienestyskerralla saaliiksemme tuli litran verran kantarelleja! :) Paras omin nokkineni hankittu sienisaalis ikinä. Ne päätyivät myöhemmin illalla paistettuina leivän päälle. Nam! En myöskään saanut reissulla yhtäkään hirvikärpästä. Tämä toki vaati sen, että näytin liinanen päässä ihan karjakolta. Tosin koko ajan metsässä ja illalla harhaisuuksissani tunsin aivan kuin jokin kutittaisi ja liikkuisi päänahassa. Psykosomaattista oireilua, onneksi. Toisella sienestyskerralla emme olleetkaan niin onnekkaita, vaan löysimme läjän haperoita. Tosin madot olivat löytäneet ne jo kauan ennen meitä, joten jouduimme jättämään sienet metsään muutamaa hassua poikkeusta lukuun ottamatta.

En nyt tässä lopuksi jaa kuvaa sienistä, metsäreissusta tai tekemästäni sienivoileivästä. Äitini on syntynyt syyskuussa, joten askartelin hänelle vanhasta vuoden 2013 Martta Wendelinin seinäkalenterista syksyn lapselle sopivan kortin. Leikkasin kuvan irti kalenterista ja liimasin toiselle puolelle saman kokoisen askartelukartongin palan. Leimasin vielä onnea -toivotuksen kortin yläosaan ja kiersin alaosaan muutaman kierroksen rustiikkista nauhaa. Siinäpä se!

Äitini oli aiemmin tuonut esille sen, kuinka oli hakemassa itselleen kirpputorilta vanhaa punaista kahvipurkkia. Äiti jopa meinasi ostaa sellaisen yhteisellä kirpputorireissullamme, mutta kielsin häntä purkin liian kalliin hinnan takia. Tiedän kyllä, että vanhojen kahvipurkkien hinta pyörii kirpputoreilla siinä kympin hujakoilla, monet jopa reilusti ylikin. Itse olen kuitenkin kaikki viisi kahvipurkkiani onnistunut löytämään edullisesti, minkä vuoksi en suostu niistä kovin suuria summia maksamaan. Tänään siis pidin Moron peräkonttikirppiksellä silmät avoinna ja löysinkin äidille lahjaksi hänen halajamansa purkin. Ja hintana vain 5€! :)  

Omenakortti syksyn lapselle 

 

 

Pauligin kahvi edessä on helppo hymyillä

 

 

 

Itselleni löysin vain yhdellä eurolla kauniin ja romanttisen kukkahuivin.

Vintage -tyyliset hiuspannat ja synttärikakku

Huh hellettä! Onhan se kiva, että käsillä riittää lämpöä ja aurinkoa, mutta nyt olen saanut helteistä tarpeekseni. Tuntuu, että kuumuuden takia töiden jälkeen kykenen vain makoilemaan. Iltaa kohden ilman viiletessä sitten se oma aktiivisuustasokin nousee.

Tähän väliin vinkkaisin kaikille vintage -tyylin ystäville löydöistäni H&M:n asusteosastolla.

Omaan silmääni osui kaksi kaunista hiuspantaa , jotka ostin itselleni. Hintakin oli ihan kohdallaan (valkoinen kympin ja roosa seitsemisen euroa).

Alla netistä napatut kuvat.

Viikonloppuna vietimme miehen syntymäpäiviä. Olenkin odottanut hyvää syytä harjoitella sokerimassakakun tekoa. Tein siis ensimmäisen kerran sokerimassa/marsipaanikakun Kinuskikissan ohjeella (toki koristeluissa vähän soveltaen). Hmm... Ihan nätti kakkuhan siitä tuli, erityisesti kaukaa katsottuna. Mutta valitettavasti lähempää tarkastelua kakkuni ei kestä. Mutta harjoitus tekee mestarin!

Hääsuunnitelmia

Nyt kun kihlajaisten osalta hommat on hoidettu muutamaa yksityiskohtaa lukuun ottamatta (menun teko, paikkakortit ja kupliva tervetuliaismaljaan), voin nyt keskittyä hääasioihin.

Olen useissa eri Facebookin hääryhmässä ja hieraisin silmiäni ihmetyksestä kun luin, kuinka muut ensi kesän morsiamet ovat jo tehneet / varanneet niin paljon. (Meillähän oli ne häät 8.8.15)

Tässäpä oman ajatteluni tueksi pientä listaa siitä, millä mallilla meidän hääsuunnitelmat on:

- hääsviitti varattu

- kirkko varattu

- hääpaikka varattu (sis. henkilökunnan ja pitopalvelun)

Tosin varsinaisen menua en ole vielä päättänyt. Saimme siis paikasta menuehdotuksen, johon aion itse tehdä vielä muutoksia. Mutta ajattelin hoitaa asian vasta keväämmällä.

- sormukset (käytän vihkinä ja kihlana samaa sormusta eikä miehellekään hankita toista)

- puku tsekattuna.

Löysin monien tuskallisten hääpukuliikevisiittien jälkeen vihdoinkin oman tyylisen puvun. En tosin ostanut sitä vielä, koska odotan hääpukuliikkeeseen elokuun lopussa tulevaa alennusmyyntiä. :) JOS nyt niin kävisi, että tuo pukuni olisi jo alennusmyynteihin mennessä viety (epätodennäköistä, koska kyseessä on lyhyt puku, jotka eivät ole niin suosittuja), oli liikkeessä myös muitakin kivoja lyhyitä hääpukuja. Tai sitten tilaan puvun liikkeestä ihan normaalihinnalla (kauden 2014 pukuja voi kuulemma tilailla jouluun asti lisää).

- tarjouspyyntö valokuvaajalta hääkuvauksesta pyydetty (vastausta ei vielä saatu)

- tiedusteluja eri hääbändeistä tehty

Kampaajaa ja meikkiä en ole vielä varannut (vaikka monet morsiamet ovat tämänkin jo hoitaneet). Haluaisin 30-luvun tyylisen ilmavan lainekampauksen löysällä niskanutturalla. Jotenkin olen skeptinen sen suhteen, miten kampaajat osaisivat nuo laineet tehdä... Eli jään vielä tutkailemaan asiaa.

Minulla on myös vahva visio tulevasta hunnusta / hiuskorusta, jotka aion hankkia netistä. Voisin siis itse asiassa jo tilailla nuo, kun löydän mieleiset.

Hääpukuuni tulevan boleron aion hankkia sitten yhdessä hääpukuni kanssa.

Minulle tulee kirkkoon myös lyhyet rannemittaiset hanskat, jotka aion myös tilailla jossain vaiheessa netistä.

- kengät

Kenkiin minulla on kolme vaihtoehtoa, jotka kaikki löytyvät minun / sisareni kaapista: sisareni hääkengät, omat kultaiset 30-luvun tyyliset korkkarit, siskon vaaleanpunaiset satiiniset korkkarit strassilla. Jokin siis noista.

- laukku

Aion käyttää häälaukkunani jotakin pientä iltalaukkua laajasta vintagekäsilaukkukokoelmastani

Hääkuljetuksen olemme jo myös päättäneet, joskaan emme varanneet. Aiomme ottaa siis Tallipihan vossikan, mutta varauksia voi laittaa vasta tammikuusta alkaen.

Hääkimpusta minulla on myös jo vahva visio, vaikken vielä mitään ole varaillut tai kysellyt tarjouksia.

Koska hääpaikkamme on itsessään sisustukseltaa hieno ja koristeellinen, en aio askarrella mitään koristeita.  Tarkoituksena on ainoastaan hankkia kukka-asetelmat pöytiin.

Karkkibuffettiin käytämme meiltä jo ennestään löytyviä lasipurkkeja. Karkkia ajattelin alkaa hankkia pikku hiljaa sitä mukaan kun eteeni tulee hyviä tarjouksia. Tosin buffaan tulevia lapioita ym. ottimia voisin jossain vaiheessa tilailla netistä.

Hääkarkkien tai vastaavien kohdalla suunnitelmani on vielä täysin auki.

Hääkutsut + STD -kortit todennäköisesti askartelen itse.

Sulhasen pukeutumisesta hoidossa on jo itse puku (löytyy valmiina), tarpeen on siis ainoastaan paidan, liivin, solmukkeen ja kenkien hankinta joskus lähempänä kesää.

Nyt kun aloin listaamaan tekemiäni asioita, mieleni tuli heti paljon levollisemmaksi. :) Vaikkei varsinaisia varauksia vielä olekaan tehty, hommat ovat silti hyvällä mallilla. Tosiaankin pitkin vuotta voi sitten tilailla netistä kaikkea oheissälää... Ei siis aihetta paniikkiin! :)

 

 

 

 

 

Perhosbaari

Elokuussa vietämme mukavaa perhejuhlaa kun pappani täyttää 80 vuotta. Samalla kertaa juhlistetaan myös isovanhempieni 60-vuotishääpäivää. Elikkä timanttihäistä on kyse. Ongelmaksi muodostui lahjan hankinta, vaikka juhlakutsussa mainittiinkin, ettei lahjoja tai muistamisia tarvitse tuoda. Mitä ostaa vanhuksille, joilla on jo kaikkea tavaraa ylen määrin?

Ratkaisun huomasin erään kerran kävellessäni Tampereen Luontokaupan ohi. Koska sekä mummuni että pappani ovat suuria luonnon ja eläinten ystäviä, kaupan ikkunassa ollut perhosbaari kiinnitti huomioni. Siinäpä oivallinen lahja! Samalla kun perhoset saisivat ruokaa, isovanhempani voisivat ihastella baariin kerääntyviä perhosia. Perhosbaari siis tosiaankin on lintujen ruokintalautaan verrattavissa oleva kapistus. Baariin laitetaaan makeaa nestettä, jota perhoset voivat tulla syömään. Nesteen teko-ohjeet sai lapulla baarin mukana, niitä löytyy myös netistä. Toki joku käsistään kätevä pystyisi itsekin helposti nikkaroimaan vastaavanlaisen.

Ostin siis eilen tuon perhosbaarin ja kuulin samalla kaupan myyjältä, että tänä kesänä on ollutkin erittäin huono perhoskesä. Sen kuultuani havahduin tosiaankin siihen, että en ole kovin montaa perhosta kesällä nähnytkään. Perhosten vähyys johtuu monista eri seikoista: talven, kevään ja alkukesän sääolosuhteista. Lisäruoka siis tulee perhosille enemmän kuin tarpeeseen! Tästä lahjasta ovat siis isovanhempieni lisäksi kiitollisia myös perhoset. :) Jos ei muuten halua ampiaisia ym. pölyttäjiä baariin, voi nesteessä käyttää etikkaa. Tämä kun ei amppareille kelpaa, mutta perhoset eivät etikasta ole moksiskaan.

 

Tässäpä vielä tuo nesteen teko-ohje (nappasin Luotokaupan nettisivuilta):

 

Arkiruokaa perhosille :

1 pullo punaviiniä tai saman verran olutta

2 pakettia hiivaa

2 pakettia sokeria

 

Sekoita aineet kannelliseen astiaan. Älä sulje kantta kokonaan. Anna juoman käydä 1-2 viikkoa. Kastele sieni juomassa ja laita tarjolle baariin. PerhosBaarin aukoista perhoset pääsevät nauttimaan ateriastaan. Juhlaruokaa saat tehtyä helposti lisäämällä joukkoon olutta, fariinisokeria, siirappia tai hunajaa. Voit kokeilla eri vaihtoehtoja. Ruokaa ei kannata heittää pois. Voit jatkaa sitä vaikka kesäjuhlista jääneillä juomilla. Sinun tarvitsee vain pitää huoli käymisestä ja riittävästä sokerin määrästä. Sokeria on riittävästi, kun sitä ei enää liukene nesteeseen. Mikäli ampiaiset ja mehiläiset alkavat liiaksi vierailla, niin lorauta mukaan vähän etikkaa. Ethän juo tätä itse etkä jätä lasten ulottuville.

 

Tässäpä vielä Luonnonsuojeluliiton sivuilta napattu ohje, miten itse väsätä baari perhosille:

- Liuota punaviiniin tai olueen fariinisokeria, siirappia tai hunajaa. Lisää ripaus hiivaa.

 

- Perhoskalja pidetään hengissä lisäämällä siihen silloin tällöin sokeria ja hiivaa.

 

- Imeytä kalja pesusieneen tai rättiin ja laita se pieneen astiaan.

 

- Ripusta astia aurinkoiselle paikalle matalalle puun oksaan.

 

- Syöttinesteen voi suihkuttaa myös pihapuun rungolle.

Ostamastani baarista en valitettavasti voi laittaa tähän kuvaa, koska se paketoitiin jo kaupassa. Mutta tuolta aiemmin linkin takaa voi kurkkaamassa, miltä baari näyttää.

Laitan tähän loppuun vielä kuvan itse askartelemastani onnittelukortista, jonka aion isovanhemmilleni antaa. 

Käytin siis joskus Tiimarista ostamaani valmista korttipohjaa, jonka reunat leikkasin kuviosaksilla. Korttiin painoin Tigerista ostamallani leimasinsetillä (maksoi vain jotain pari euroa!) onnittelut. Lisäksi repäisin palasen vanhasta kirpputorilta ostamastani kirjan sivusta ja liimasin sen korttiin. Tähän vielä päälimmäiseksi kimalteella koristeltu kiiltokuva ja lopuksi nauha rusetille kortin ympärille. :)

Kihlajaiskutsut

Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, kihlauduimme mieheni kanssa reilu viikko sitten San Marinossa Italian -matkallamme. Yhdessä olemme olleet nyt hieman alle kaksi vuotta. Aluksi olin varma, ettemme enää saisi järjestettyä ensi kesälle sesonkiaikaan häitä (sitä kuulee juttuja, kuinka isoissa kaupungeissa suositut paikat varataan puolitoistavuotta etukäteen), mutta koimmekin positiivisen yllätyksen, kun useampia päiviä oli vielä ensi kesänä vapaana. Niinpä omaksi hääpäiväksemme valikoitui 8.8. ( tämä päivämäärä on miehenkin sitten helppo muistaa ;) ).

Mutta ei häistä tällä erää sen enempää. Koska olen haaveillut häistäni viimeiset viisitoista vuotta, halusin panostaa täysillä myös kihlajaisiin. Tiedän, että monelle kihlaus on vain se kun pujotetaan sormukset sormiin ja aletaan suunnitella häitä. Me taas aiomme tätäkin tapahtumaa juhlistaa kunnolla (suoraan sanottuna aion ottaa kaiken irti häistä ja kaikesta siihen liittyvästä). Niinpä laitoimme molempien kotimaakuntien lehtiin kihlajaisilmoitukset. Täten etäisemmätkin sukulaiset ja tuttavat saavat tiedon kihlautumisestamme. Koska oma pieni kaksiomme on liian pieni kihlajaisten pitopaikaksi, päädyimme varaamaan kotiseudultani Satakunnasta Porissa sijaitsevan Villa Grankulla -huvilan. Olen aiemmin tuolla Villa Grankullassa ollut nauttimassa isäinpäiväpäivällistä (paikka on tilausravintola), ja tuolla kerralla ihastuin vanhan huvilan sisustukseen, pöytäasetelmiin ja koristeisiin. Itse rakastan vanhoja taloja ja huviloita, minkä vuoksi oli itsestään selvää että sekä kihlajaiset että häät tullaan pitämään vanhassa miljöössä.  Villa Grankullaan olemme kutsuneet meidän molempien perheet kihlajaisbrunssille. Itse pidän kovasti brunssista, joten halusin yhdistää sen kihlajaisiimme tavallisten kihlakahvien tai -päivällisen sijaan.

Askartelin itse kihlajaiskutsumme printtaamalla muokkaamani kutsumallin (ilmaisia, muokattavissa olevia ja printattavia kutsuja löytyy täältä) kermanväriselle paksulle pahville, jonka hankin Sinooperista. Sivulauseessa mainittakoon, että olin erittäin pettynyt Tampereen Sinooperin valikoimaan. Olisin mieluusti ostanut jonkin kauniin rakkausaiheisen leimasimen sekä kulmakuviointileikkurin (mikä lienee oikea termi?) kutsuja varten, mutta eipä siellä tietenkään mitään näistä ollut. En osaa leikata pahveja tai papereita suoraan (aina kun tarkastelen jälkeenpäin tulosta, huomaan vinouksia) emmekä viitsineet investoida paperileikkuriin. Keksin kuitenkin viivottimen ja paperiveitsen avulla leikkuulautaa alustana käyttäen leikata kutsut irti. Suoraa tuli, paljon parempi jälki kuin saksilla! Koristelin lopuksi kutsun kukkakuvan vielä sieltä täältä kimalleliimalla.  Olin todella tyytyväinen lopputulokseen! Mielestäni kutsu näyttää ihan painotuotteelta, ei heti ensimmäiseksi uskoisi itse askarrelluksi. Lopuksi vielä koristelin Ikean paperiosastolta ostamallani Love -teipillä pinkit kirjekuoret (kuoret Suomalaisesta kirjakaupasta), joissa kutsut lähtivät postiin. Söpöä, eikö totta?

Vielä pitäisi järjestää kihlajaiskuvaus. Ajattelin tuota kihlajaiskuvaa käyttää sitten myöhemmin Save the date -kortteina. Kunhan vaan löytäisin ensin sopivan kuvaajan, jota voisi kihlakuvissa "testailla" hääkuvausta varten.

Tässä kutsun kukkakuvan kimallekoristelua

Pinkit rakkauskutsut

Mielestäni kutsumme ovat ihanan vintagetyyliset

Nettiostoksia: alennuskengät

Pidän kengissä sekä vaatteissa vintagetyylistä. Ja ylipäätään kivoista yksityiskohdista, olivatpa ne vintagetyylisiä tai ei. Siksipä käynti Tampereen kenkäliikkeissä masentaa; tarjolla on mitäänsanomattomia korkkareita, nilkkureita ja bootseja. Missä ovat kaikki kivoja yksityiskohtia sisältävät naiselliset kengät? Tottakai Minna Parikan kengät täyttäisivät mainitsemani kriteerit, mutta ovat vain liian kalliita minulle. Onneksi Vintron ja Neosensin mallistosta on löytynyt tähän asti kivoja kenkiä. Näitä kenkiä olen ostanut Tampereelta Sisustus Lilistä ja Putiikki Rannalla -liikkeestä. Harmikseni olen vain huomannut, että Sisustus Lilistä ei näitä merkkejä enää löydy. Putiikki Rannalla -liikkeen valikoimakin on supistunut miltein olemattomaksi. 

Itse en oikeastaan koskaan tilaa vaatteita tai kenkiä netistä. Vaatteiden kohdalla pelottaa se, ettei kangasta voi hypistellä ja materiaalia tunnustella. Lisäksi kaikki mallit eivät sovi vartalolleni. Kenkien suhteen on sama juttu. Mutta koska omistan useamman parin Neosensin kenkiä, tiedän varmuudella koon 39 olevan passeli jalalleni. Niinpä rohkaistuin tilaamaan Spartoo -kenkäkaupasta kaksi paria Neosensin kenkiä hyvällä alennuksella (n. - 40 % kumpainenkin). Kengät ovat kauniit ja sopivat hyvin jalkaani. <3

Näillä kelpaakin tepastella syksymmällä. 

Kauniin naiselliset mustat kengät, joissa kiinnitys rusetilla.

Näistä ruskeista kengistä tulee kirjastonhoitajafiilis!

Reissukuvia

Laitanpa tähän vähän matkakuvia Rimininstä, San Marinosta sekä Ravennasta. Näistä ehdoton suosikki oli San Marino. Tuolta lilliputtivaltiosta oli huikeat näkymät!

Italialaiset jäätelöt ovat ihania! Tässä tuoreilla mansikoilla ja kermavaahdolla ryyditetty annos.

Entäpä sitten italialaiset pizzat?? Nam!

Tässäpä kuva sieni-pasta-annoksestani. Olen suuri pastojen ystävä, joten niitä tulikin reissun aikana paljon syötyä.

Erään kirkon kaunista mosaiikkilattiaa.