Ravintola 4 vuodenaikaa Pyynikki

Tampereen kauppahallissa sijaiseva 4 vuodenaikaa -ravintola on monien ehdoton lemppari lounastelupaikka. Paikan ruoat ovat kyllä todella maukkaita, mutta itse en niin pidä Kauppahallista siellä lounasaikaan vallitsevan hälyn ja ruuhkan takia. Myös kyseisessä ravintolassa on sen verran vähän asiakaspaikkoja, että itselle tulee ainakin kiire poistua heti kun ruoka on syöty. Pidän ennemmin siitä, että saan rauhassa ja seesteisesti nauttia lounaani. 

Suuntasimme tänään vanhalle Pyynikin Trikoon tehtaalle Finlaysonin poistopäivien vuoksi. Mukanamme oli sisko, joka oli ajatellut ostaa lapselleen yhteistyökumppani Reiman ulkoiluvaatteita. Koska Poistopäivät olivat alkaneet jo viime viikolla, oli tässä vaiheessa (ja varmasti myös siksi, että tulimme paikalle tunnin ennen sulkemisaikaa) monet laarit jo tyhjät. Mukaamme tarttui kuitenkin todelliseen tarpeeseen 2 kpl patakintaita. Aiemmin meillä olikin vain yksi patakinnas, jonka heitin muutama kuukausi sitten roskiin huonon kunnon takia. Nyt siis löytyi pirtsakan väriset kintaat molempiin käsiin edullisesti (4€/kpl).

Olin pari päivää aiemmin lukenut jutun Tamperelaisesta uudesta 4 vuodenaikaa -ravintolasta, joka on avattu juurikin tuonne Pyynikin Trikoon kompleksiin. Ravintola löytyikin Poistopäiviin johtaneiden portaiden vierestä, joten poikkesimme siellä poispäin lähtiessä. Ravintola oli sisustukseltaan industrial -henkinen, mikä tietysti sopi hyvin miljööseen. Mielestäni tyyliä ei oltu kuitenkaan viety ihan loppuun asti ja muutamat sisustusratkaisut vähän mietityttivät. Lounasaikaan tarjolla on buffet ja lounasajan ulkopuolella on mahdollista tilata listalta annoksia. Vaihtoehdot kuulostivat hyviltä ja niitä oli myös sopiva määrä: yksi keitto, pari salaattia ja kaksi liharuokaa, joista toinen oli hampurilainen. Päädyimme koko seurue ottamaan hampurilaiset. Hampurilaiset olivat oikein maukkaita, erityiskiitosta sai hyvin maustettu ja mehukas pihvi sekä kastike. Turhakkeeksi taas koettiin neljä melkein mustaksi kärventynyttä lohkoperunaa, jotka tarjoiltiin ilman ketsuppia tai majoneesia. 

 En tiedä, kuinka suosittu juuri auennut ravintola on lounasaikaan, mutta meidän lisäksemme siellä oli vain yksi seurue, joka lähtikin pian saavuttuamme. Tosin tulimme paikalle vasta viimeisellä aukiolotunnilla. Paikka oli kuitenkin kokonaisuutena kiva, palvelu ystävällistä ja ruoka maukasta. Kannattaa siis ehdottomasti poiketa tuonne syömään tai kahville (valikoimassa oli myös kahvilatuotteita).  

Näillä pirteillä patakintailla kelpaa taas kokkailla.

Industrial -tyylinen sisustus sopi hyvin tehdasmiljööseen.

Hampurilainen oli oikein maukas, eritysesti pihvi. Itse sämpylä oli ihan ok, ei mitenkään erityinen. Mustuneet perunat (4 kpl) olivat floppi.

Juomat tarjoiltiin kivoista ja persoonallisista laseista. Miinusta siitä, että valikoimissa oli ainoastaan yksi limulaatu. Onneksi tuo ainokainen oli Laitilan Limonadin tuote eikä mikään Pepsi tai Coca-Cola.

 

 

 

 

 

 

Hämeenkyrön vanhat talot

Hengissä ollaan! Nyt on sitten häät juhlittu ja kesä on suhahtanut vauhdilla ohi. Koska häämme olivat vasta elokuussa, "tuhlaantui" koko kesä häiden järjestämiseen, suunnitteluun ja miettimiseen. Onneksi nyt vielä syksymmällä näyttää aurinko paistavan, joten ehkäpä kerkeän edes jollain tasolla nauttia sitten kauniista syksystä. :)

Viime vuonna syksyllä kävin elämäni ensimmäistä (ja samalla viimeistä) kertaa Loviisan vanhat talot -tapahtumassa. Vanhojen talojen ja maalaisromantiikan fanina ajattelin tuon tapahtuman olevan selvä hitti, mutta yllätyksekseni jouduin pettymään. Ei se ainakaan omasta mielestäni ollut ajomatkan väärti.

Niinpä toiveikkaana odotin naapurikunnan Hämeenkyrön vastaavaa tapahtumaa 29.8., josta olin nähnyt mainoksia. Ajomatka olisi lyhyt ja ilmakin näytti kivan aurinkoiselta muutamasta sadekuurosta huolimatta. Lisäksi mieluusti tutustuisin Hämeenkyröön kuntana paremmin. Salaisena haaveenamme kun on joskus asua kyseisessä kunnassa vanhassa puutalossa. :) Ihania taloja sieltä kyllä löytyi. Tosin yllätyin siitä, kuinka monen ihanan talon ohi jouduin vain lampsimaan, koska omistajat eivät olleet mukana tapahtumassa. Eli sinällään olisin odottanut suurempaa osallistumista eli lisää kohteita. Mutta kuten sanottu, nähtävää kyllä riitti, emmekä edes jaksaneet ajella kaikkiin kohteisiin. Talot olivat siis laajalla alueella ja ilman autoa olisi paljon jäänyt näkemättä. Tosin omat henkilökohtaiset suosikkini olivat keskustan tuntumassa Uskelanniemessä. Kuinka voikaan olla niin kaunis ympäristö, ihana järvi takapihalla! Aivan kuin maanpäällinen paratiisi. Sainpahan taas päiväuniini lisää materiaalia. :) Myös Frantsilan kehäkukan ympäristö (Pappilan joen alue) oli kaunista. Tuolla Frantsilan kehäkukassa emme muuten olleet aiemmin käyneet kuin kerran. Oikein hävetti tuo käymättömyys näin jälkikäteen. Kaunis vanha talo ja maistuvaa kasvisruokalounasta sekä muita Frantsilan tuotteita oli ostettavissa. Samassa pihapiirissä oli myös kivoja puoteja, joista saattoi ostaa mm. käsitöitä ja antiikkia.

En kehdannut paljoa räpsiä kuvia, kun kerran yksityisasunnoista oli kyse, mutta tässäpä muutama. En tiedä, onko tuo Hämeenkyrön vanhat talot -tapahtuma vanha vai uusi, mutta kävijöitä kyllä riitti. Erityisen kivaa oli se, että tapahtuma oli vailla pääsymaksua, joten sinällään matalan kynnyksen juttu.

Suosittelen siis tätä lämpimästi kaikille, kannattaa ehdottomasti mennä ensi vuonna. Minä ainakin aion mennä tuolloin uudelleen. :)

Ihanan rehevät puutarhat järven rannalla olivat kuin pala maanpäällistä paratiisia.

Ihanaa kukkaloistoa!

Kunpa saisikin asua tässä ihastuttavassa talossa... Tämän jälkeen paluu omaan pikkukaksioon tuntui ankealta. Eikä edes parvekkeen pikkuamppeli lieventänyt puuttuvan puutarhan harmia.

Maalaisromantiikkaa!

Hämeenkyrön paikallinen museo oli kyllä positiivinen yllätys. Hieno punatiilinen rakennus kätki sisälleen kahden kerroksen verran vanhoja esineitä ja hienoja esillepanoja.

Museon esillepano makuuhuoneesta.

... ja tuvasta.

Kunpa saisin itselleni valtaosan (tai edes murto-osan) esillä olevista tavaroista.