Elokuvissa

Käyn suht usein elokuvissa. Nautin elokuvissa käymisestä suunnattomasti. Vaikka kotoa löytyykin iso TV, on elokuvan katseleminen aivan eri elämys leffateatterissa saatikka kotisohvalla. Elokuvateatteri on aivan lähellä kotiamme, joten matkakaan ei ole este. Rakastan aulassa leijuvaa popcornin tuoksua ja kutkuttavaa jännitystä odottaessa elokuvan alkamista. Oikein mukaansa tempaavaa elokuvaa katsoessa sitä siirtyy ikään kuin toiseen maailmaan, irtaannun täysin arjesta ja pystyn unohtamaan kaikki mielessä pyörivät arkipäiväiset "ongelmat". Hyvän elokuvan jälkeen olo on epätodellinen, kun leffan aiheuttama leijuminen on ohi ja on palattu takaisin todellisuuteen.

 

Kesän aikana elokuvissa käynti jäi kyllä paitsioon. Helteisinä päivinä auringon paistaessa ajatus sisällä pimeässä salissa istumisesta ei oikein houkuttanut. Mutta nyt taas syksyllä harmaalla sadesäällä leffaan meno on oikein varteenotettava vaihtoehto. :)

 

Vaikka Finnkinon Plevna -elokuvateatteri on aivan lähellä kotiamme, suosikkileffateatterini on kuitenkin Kehräsaaressa oleva Niagara. Sen pieni sali luo aivan omanlaisensa tunnelman. Elokuvaa ennen tai jälkeen voi nauttia vaikkapa kupposet kaakaota paikkan yhteydessä olevasta baarista.

 

Niagarassa kävin siskoni kanssa katsomassa Woody Allenin ohjaaman Magic in the Moonlight, joissa näyttelivät Emma Stone ja aina niin ihana Colin Flirth. Pidin kovasti Woody Allenin aiemmin tekemästä Midnight in Paris -elokuvasta ja odotin innolla tätä uutta elokuvaa kaikkine ihanine 20 -luvun vaatteineen. Mutta eipä tämä uutukainen yltänyt silmissäni ihan yhtä korkealle kuin vanha suosikkini. Elokuva sisälsi Allenin elokuville tyypillistä nokkelaa sanailua ja pitkiä dialogeja, jonka koin tässä tylsäksi. Juoni sinällään oli aika tapahtumaköyhä ja junnasi paikallaan. Leffa oli kuitenkin ihan viihdyttävä ja tunnelmaltaan kiva. Antaisin itse tästä kolme tähteä viidestä.



Emma Stone esittää meediota, jonka temput skeptinen taikuri Colin Flirth aikoo paljastaa. Kuva napattu täältä.

Kävin myös katsommassa Lasse Hallströmin ohjaaman Herkullinen elämä -elokuvan, joka oli kerrassaan mahtava. Yritin pinnistellä, mutta en kyennyt muistamaan, koska viimeksi olisin nähnyt näin hyvän elokuvan tässä genressä. Elokuva oli vangitseva, mukaansa tempaava, iloinen, toiveikas sekä välillä koskettava. Ihana intialainen musiikki ja kulttuuri (sekä ruoka) yhdistyi pieneen maalaisranskalaiseen kylään (ja ruokaan) huumaavaksi kokonaisuudeksi. Elokuvan jälkeen teki todella mieli intialaista ruokaa! :D Voin suositella elokuvaa kyllä kaikille, antaisin arvosanaksi täydet viisi tähteä viidestä.

Helen Mirrenin hahmo on tyyliltään ihanan elegantti ja vintagehenkinen. Huippukokkia näyttelevä Manish Dayal on taas superkomea. Oikean ruoan lisäksi on siis myös silmän ruokaa tarjolla. :) Kuva napattu täältä.

Siirrytäänpä romanttisista elokuvista toiseen genreen. Näin muutama viikko sitten nimittäin erittäin hyvän kauhuelokuvan nimeltä "Deliver us from evil". Pidän siis itse kauhuelokuvista, suosikkejani ovat puukkoa heiluttelevien sarjamurhaajien sijasta yliluonnillisia elementtejä omaavat elokuvat. Niinpä tämä demoneja ja riivausta sisältävä leffa upposi kuin kuuma veitsi sulaan voihin. Pelottavassa ja kiinnostavassa elokuvassa hääri pääosassa Hulkista tuttu symppis Eric Bana. Elokuvassa oli mukana myös sopiva määrä huumoria keventämässä paikka paikoin hyytävää tunnelmaa. Suosittelen kaikille kauhun ystäville, arvosanaksi annan neljä tähteä viidestä.

 

Pahimpia (eli samalla parhaimpia!) ovat elokuvat, jotka "perustuvat tositapahtumiin", aivan kuten tämä. Kuva napattu täältä.