Perhosbaari

Elokuussa vietämme mukavaa perhejuhlaa kun pappani täyttää 80 vuotta. Samalla kertaa juhlistetaan myös isovanhempieni 60-vuotishääpäivää. Elikkä timanttihäistä on kyse. Ongelmaksi muodostui lahjan hankinta, vaikka juhlakutsussa mainittiinkin, ettei lahjoja tai muistamisia tarvitse tuoda. Mitä ostaa vanhuksille, joilla on jo kaikkea tavaraa ylen määrin?

Ratkaisun huomasin erään kerran kävellessäni Tampereen Luontokaupan ohi. Koska sekä mummuni että pappani ovat suuria luonnon ja eläinten ystäviä, kaupan ikkunassa ollut perhosbaari kiinnitti huomioni. Siinäpä oivallinen lahja! Samalla kun perhoset saisivat ruokaa, isovanhempani voisivat ihastella baariin kerääntyviä perhosia. Perhosbaari siis tosiaankin on lintujen ruokintalautaan verrattavissa oleva kapistus. Baariin laitetaaan makeaa nestettä, jota perhoset voivat tulla syömään. Nesteen teko-ohjeet sai lapulla baarin mukana, niitä löytyy myös netistä. Toki joku käsistään kätevä pystyisi itsekin helposti nikkaroimaan vastaavanlaisen.

Ostin siis eilen tuon perhosbaarin ja kuulin samalla kaupan myyjältä, että tänä kesänä on ollutkin erittäin huono perhoskesä. Sen kuultuani havahduin tosiaankin siihen, että en ole kovin montaa perhosta kesällä nähnytkään. Perhosten vähyys johtuu monista eri seikoista: talven, kevään ja alkukesän sääolosuhteista. Lisäruoka siis tulee perhosille enemmän kuin tarpeeseen! Tästä lahjasta ovat siis isovanhempieni lisäksi kiitollisia myös perhoset. :) Jos ei muuten halua ampiaisia ym. pölyttäjiä baariin, voi nesteessä käyttää etikkaa. Tämä kun ei amppareille kelpaa, mutta perhoset eivät etikasta ole moksiskaan.

 

Tässäpä vielä tuo nesteen teko-ohje (nappasin Luotokaupan nettisivuilta):

 

Arkiruokaa perhosille :

1 pullo punaviiniä tai saman verran olutta

2 pakettia hiivaa

2 pakettia sokeria

 

Sekoita aineet kannelliseen astiaan. Älä sulje kantta kokonaan. Anna juoman käydä 1-2 viikkoa. Kastele sieni juomassa ja laita tarjolle baariin. PerhosBaarin aukoista perhoset pääsevät nauttimaan ateriastaan. Juhlaruokaa saat tehtyä helposti lisäämällä joukkoon olutta, fariinisokeria, siirappia tai hunajaa. Voit kokeilla eri vaihtoehtoja. Ruokaa ei kannata heittää pois. Voit jatkaa sitä vaikka kesäjuhlista jääneillä juomilla. Sinun tarvitsee vain pitää huoli käymisestä ja riittävästä sokerin määrästä. Sokeria on riittävästi, kun sitä ei enää liukene nesteeseen. Mikäli ampiaiset ja mehiläiset alkavat liiaksi vierailla, niin lorauta mukaan vähän etikkaa. Ethän juo tätä itse etkä jätä lasten ulottuville.

 

Tässäpä vielä Luonnonsuojeluliiton sivuilta napattu ohje, miten itse väsätä baari perhosille:

- Liuota punaviiniin tai olueen fariinisokeria, siirappia tai hunajaa. Lisää ripaus hiivaa.

 

- Perhoskalja pidetään hengissä lisäämällä siihen silloin tällöin sokeria ja hiivaa.

 

- Imeytä kalja pesusieneen tai rättiin ja laita se pieneen astiaan.

 

- Ripusta astia aurinkoiselle paikalle matalalle puun oksaan.

 

- Syöttinesteen voi suihkuttaa myös pihapuun rungolle.

Ostamastani baarista en valitettavasti voi laittaa tähän kuvaa, koska se paketoitiin jo kaupassa. Mutta tuolta aiemmin linkin takaa voi kurkkaamassa, miltä baari näyttää.

Laitan tähän loppuun vielä kuvan itse askartelemastani onnittelukortista, jonka aion isovanhemmilleni antaa. 

Käytin siis joskus Tiimarista ostamaani valmista korttipohjaa, jonka reunat leikkasin kuviosaksilla. Korttiin painoin Tigerista ostamallani leimasinsetillä (maksoi vain jotain pari euroa!) onnittelut. Lisäksi repäisin palasen vanhasta kirpputorilta ostamastani kirjan sivusta ja liimasin sen korttiin. Tähän vielä päälimmäiseksi kimalteella koristeltu kiiltokuva ja lopuksi nauha rusetille kortin ympärille. :)

Kihlajaiskutsut

Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, kihlauduimme mieheni kanssa reilu viikko sitten San Marinossa Italian -matkallamme. Yhdessä olemme olleet nyt hieman alle kaksi vuotta. Aluksi olin varma, ettemme enää saisi järjestettyä ensi kesälle sesonkiaikaan häitä (sitä kuulee juttuja, kuinka isoissa kaupungeissa suositut paikat varataan puolitoistavuotta etukäteen), mutta koimmekin positiivisen yllätyksen, kun useampia päiviä oli vielä ensi kesänä vapaana. Niinpä omaksi hääpäiväksemme valikoitui 8.8. ( tämä päivämäärä on miehenkin sitten helppo muistaa ;) ).

Mutta ei häistä tällä erää sen enempää. Koska olen haaveillut häistäni viimeiset viisitoista vuotta, halusin panostaa täysillä myös kihlajaisiin. Tiedän, että monelle kihlaus on vain se kun pujotetaan sormukset sormiin ja aletaan suunnitella häitä. Me taas aiomme tätäkin tapahtumaa juhlistaa kunnolla (suoraan sanottuna aion ottaa kaiken irti häistä ja kaikesta siihen liittyvästä). Niinpä laitoimme molempien kotimaakuntien lehtiin kihlajaisilmoitukset. Täten etäisemmätkin sukulaiset ja tuttavat saavat tiedon kihlautumisestamme. Koska oma pieni kaksiomme on liian pieni kihlajaisten pitopaikaksi, päädyimme varaamaan kotiseudultani Satakunnasta Porissa sijaitsevan Villa Grankulla -huvilan. Olen aiemmin tuolla Villa Grankullassa ollut nauttimassa isäinpäiväpäivällistä (paikka on tilausravintola), ja tuolla kerralla ihastuin vanhan huvilan sisustukseen, pöytäasetelmiin ja koristeisiin. Itse rakastan vanhoja taloja ja huviloita, minkä vuoksi oli itsestään selvää että sekä kihlajaiset että häät tullaan pitämään vanhassa miljöössä.  Villa Grankullaan olemme kutsuneet meidän molempien perheet kihlajaisbrunssille. Itse pidän kovasti brunssista, joten halusin yhdistää sen kihlajaisiimme tavallisten kihlakahvien tai -päivällisen sijaan.

Askartelin itse kihlajaiskutsumme printtaamalla muokkaamani kutsumallin (ilmaisia, muokattavissa olevia ja printattavia kutsuja löytyy täältä) kermanväriselle paksulle pahville, jonka hankin Sinooperista. Sivulauseessa mainittakoon, että olin erittäin pettynyt Tampereen Sinooperin valikoimaan. Olisin mieluusti ostanut jonkin kauniin rakkausaiheisen leimasimen sekä kulmakuviointileikkurin (mikä lienee oikea termi?) kutsuja varten, mutta eipä siellä tietenkään mitään näistä ollut. En osaa leikata pahveja tai papereita suoraan (aina kun tarkastelen jälkeenpäin tulosta, huomaan vinouksia) emmekä viitsineet investoida paperileikkuriin. Keksin kuitenkin viivottimen ja paperiveitsen avulla leikkuulautaa alustana käyttäen leikata kutsut irti. Suoraa tuli, paljon parempi jälki kuin saksilla! Koristelin lopuksi kutsun kukkakuvan vielä sieltä täältä kimalleliimalla.  Olin todella tyytyväinen lopputulokseen! Mielestäni kutsu näyttää ihan painotuotteelta, ei heti ensimmäiseksi uskoisi itse askarrelluksi. Lopuksi vielä koristelin Ikean paperiosastolta ostamallani Love -teipillä pinkit kirjekuoret (kuoret Suomalaisesta kirjakaupasta), joissa kutsut lähtivät postiin. Söpöä, eikö totta?

Vielä pitäisi järjestää kihlajaiskuvaus. Ajattelin tuota kihlajaiskuvaa käyttää sitten myöhemmin Save the date -kortteina. Kunhan vaan löytäisin ensin sopivan kuvaajan, jota voisi kihlakuvissa "testailla" hääkuvausta varten.

Tässä kutsun kukkakuvan kimallekoristelua

Pinkit rakkauskutsut

Mielestäni kutsumme ovat ihanan vintagetyyliset

Nettiostoksia: alennuskengät

Pidän kengissä sekä vaatteissa vintagetyylistä. Ja ylipäätään kivoista yksityiskohdista, olivatpa ne vintagetyylisiä tai ei. Siksipä käynti Tampereen kenkäliikkeissä masentaa; tarjolla on mitäänsanomattomia korkkareita, nilkkureita ja bootseja. Missä ovat kaikki kivoja yksityiskohtia sisältävät naiselliset kengät? Tottakai Minna Parikan kengät täyttäisivät mainitsemani kriteerit, mutta ovat vain liian kalliita minulle. Onneksi Vintron ja Neosensin mallistosta on löytynyt tähän asti kivoja kenkiä. Näitä kenkiä olen ostanut Tampereelta Sisustus Lilistä ja Putiikki Rannalla -liikkeestä. Harmikseni olen vain huomannut, että Sisustus Lilistä ei näitä merkkejä enää löydy. Putiikki Rannalla -liikkeen valikoimakin on supistunut miltein olemattomaksi. 

Itse en oikeastaan koskaan tilaa vaatteita tai kenkiä netistä. Vaatteiden kohdalla pelottaa se, ettei kangasta voi hypistellä ja materiaalia tunnustella. Lisäksi kaikki mallit eivät sovi vartalolleni. Kenkien suhteen on sama juttu. Mutta koska omistan useamman parin Neosensin kenkiä, tiedän varmuudella koon 39 olevan passeli jalalleni. Niinpä rohkaistuin tilaamaan Spartoo -kenkäkaupasta kaksi paria Neosensin kenkiä hyvällä alennuksella (n. - 40 % kumpainenkin). Kengät ovat kauniit ja sopivat hyvin jalkaani. <3

Näillä kelpaakin tepastella syksymmällä. 

Kauniin naiselliset mustat kengät, joissa kiinnitys rusetilla.

Näistä ruskeista kengistä tulee kirjastonhoitajafiilis!

Reissukuvia

Laitanpa tähän vähän matkakuvia Rimininstä, San Marinosta sekä Ravennasta. Näistä ehdoton suosikki oli San Marino. Tuolta lilliputtivaltiosta oli huikeat näkymät!

Italialaiset jäätelöt ovat ihania! Tässä tuoreilla mansikoilla ja kermavaahdolla ryyditetty annos.

Entäpä sitten italialaiset pizzat?? Nam!

Tässäpä kuva sieni-pasta-annoksestani. Olen suuri pastojen ystävä, joten niitä tulikin reissun aikana paljon syötyä.

Erään kirkon kaunista mosaiikkilattiaa.

Verigreippi-porkkana-inkiväärimehu

Sain kolmisen vuotta sitten vanhemmiltani pyytämäni mehulingon joululahjaksi. Alkuinnostus ja suunnitelmat itse tehtyjen mehujen suhteen olivat suuret. Mutta käytännössä linko on jäänyt keittiön turhake -asteelle. Ongelmaksi koen laitteen vaikeakäyttöisyyden. Lingossa on monta eri osaa, jotka kaikki täytyy olla juuri eikä melkein oikein laitettuna jotta laite toimisi. Lisäksi eri osien tiskaus on tuntunut vaivalloiselta. Eikä minulla edes ole ollut hyviä mehureseptejä. Olen suosiolla jättänyt väliin selleri-kurkku-yrtti -tyyliset vihermehut, koska uskon niiden maistuvan pahalle.

Olin siis mielissäni kun bongasin jokin aika sitten Lunni leipoo -blogista kivan kuuloisen mehun, johon tuli porkkanan lisäksi verigreippiä (tykkään greipistä!) ja inkivääriä. Tämähän on oikeaa terveysjuomaa, joka myös maistuu hyvälle! :) Ehkäpä annan mehulingolleni uuden mahdollisuuden; jätin sen oikein työpöydälle esille, jotta tulisi tehtyä tätä mehua toistekin.

Maistuisikos lasillinen terveellistä ja virkistävää juomaa?

Kesäkuulumisia

Italian Riminin reissu sujui hyvin. Koska sekä minä että mies emme ole rannalla viihtyvää tyyppiä, ei Rimini ollut ehkä niin nappikohde. Onneksi tuolta löytyi kuitenkin vanha kaupunki, jossa oli kiva kuljeskella ja viettää aikaa. Ainakin saimme nauttia lämmöstä ja ihanasta italialaisesta ruoasta sekä ottaa rennosti. Riminin hyvä puoli oli se, että siitä pääsi kätevästi käymään San Marinon valtiossa (todella kaunis paikka!) sekä junalla tai bussilla muissa lähialueen paikkakunnilla. Me kävimme junalla Ravennassa. Matka kesti noin tunnin ja lippu maksoi noin 4 €/hlö. Tykkäsin tuosta Ravennasta todella paljon. Koko kaupungin keskusta koostui hienoista ja idyllisistä vanhoista taloista. Lisäksi tuolta löytyi useita Unescon maailmanperintökohteita; hienoja mosaiikkikoristeisia bysantin aikaisia kirkkoja ja mausoleumeja. Suosittelen kyllä kaikille!

San Marinon henkeä salpaavien vuoristomaisemien lisäsi valtiosta saattoi ostaa edullisesti erilaisia alkoholeja (ollaan miehen kanssa molemmat absolutisteja, joten jäi väliin) sekä hajuvesiä sekä nahkatuotteita. Itselleni hankin tuolta Fendin aurinkolasit suht edullisesti. Mikä parasta, mieheni kosi minua San Marinon yhdellä aukiolla! <3 Kyllä, Pilkkumissa siis aletaan suunnitella häitä (oikeastaan hääsuunnitelmat ovat lähteneet hurjalla vauhdilla etenemään). Aluksi mietin, kirjoittaisinko ihan erillistä hääblogia, mutta päädyin siihen, että päivittelen hääjuttuja tänne Pilkkumiin. Itse häät tulemme siis pitämään täällä Tampereella ensi vuoden elokuussa. :)

Kuva napattu täältä

Kauhan varressa: sitruunainen peruna-kuskussalaatti

Huomenna suuntaamme miehen kanssa Italian Riminiin viikoksi. Tarkoituksena on käydä myös San Marinon valtiossa. Eniten tuolta matkalta odotan ennen kaikkea hyvää ruokaa. Oikein vesi herahtaa kielelle, kun ajattelenkin hyviä pastoja ja pizzoja...

Tässäpä näpyttelen teille vielä ennen reissua oivallisen kuskussalaattiohjeen, jonka nappasin Valion sivuilta. Tällaisella hellesäällä grillit ovat varmasti monessa paikassa kuumina ja tämä salaatti sopii lisukkeeksi grilliruoille. Tykkään tehdä kuskussalaatteja niiden maittavuuden ja helppotekoisuuden vuoksi. Usein tulee joukkoon heitettyä mitä kaapista milloinkin sattuu löytymään. Tässä itseäni kiehtoi perunan käyttäminen kuskusin kanssa. Itse olen ainakin niin kaavoihin kangistunut, että olen tehnyt joko peruna- tai sitten kuskussalaattia. En siis molempia yhdessä. Uusi juttu siis minulle. Pieni askel yhteiskunnalle, suuri minulle! :D  Ihan hyvinhän nuo sopivat samaan salaattiin. Alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty vihreitä papuja, mutta niitä ei minulla ollut. Sovelsin ja heitin joukkoon retiisejä. Myönnän, että minua kyllä mietitytti se, voiko retiisejä paistaa pannulla. En nimittäin itse muista koskaan syöneeni tai nähneeni mitään lämpimiä ruokia, joissa retiisejä olisi ollut.  Myös tässä asiassa siis ravistelin ennakkoluulojani ja ihan ok nuo retiisit salaatissa olivat. Varmasti toki papu olisi ollut parempaa kuin tuo retiisi... Lisäksi vaihdoin alkuperäisessä ohjeessa olleen Koskenlaskija -murut fetajuustoon.

Pitemmittä puheitta, tässäpä ohjetta, miten itse salaatin väsäsin:

Tarvitset: 

2 1/2 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1 tl hunajaa
2 dl kuskusia
500 g uusia perunoita keitettynä
200 g retiisejä
2 rkl voita
mustapippuria
1 tl raastettua sitruunan kuorta
1/2 dl sitruunan mehua
150 g fetajuustoa

Kiehauta vesi ja lisää liemikuutio sekä hunaja. Sekoita, kunnes ovat liuenneet. Lisää liemeen kuskus Jätä hautumaan kannella peitettynä.

Paloittele perunat ja viipaloi retiisit, paista pannulla. Mausta pippurilla. Kun perunat ovat saaneet inan väriä, lisää joukkoon sitruunan mehu ja kuoriraaste. Sekoittele, kunnes neste on imeytynyt. 

Yhdistä kaikki aineet kulhossa.

Kauhan varressa: falafelpyörykät

Kesä on hurahtanut käyntiin oikein vauhdilla. Alkukesästä saimme onneksi nauttia kunnon helteistä ja kauniista ilmasta. Siihen se sitten tyssäsikin. Hyvin pitkään säätilan perusteella saattoi olla vaikka syksy... Mutta onneksi nyt taas näyttää helteiseltä!

Onneksi saimme miehen kanssa varattu äkkilähdön Italian Riminiin. Josko sieltä saisi ammennettua viikon ajan aurinkoa koko kesän tarpeisiin.

Tässä välissä on kyllä tullut kokkailtua. Kaikki ruoat eivät tosin ole räjäyttäneet tajuntaa ja tänne blogiini olen päättänyt laittaa ainoastaan reseptit, joita voisin tehdä uudelleen.

Netissä selatessa löysin Valion sivuilta falafelien ohjeen. En ollutkaan koskaan aiemmin falafelejä itse tehnyt. Näistä tuli oikein maistuvia ja pyörykät olivat myös helppotekoisia. Ainoana miinuksena oli palleroiden kuivuus. Tämä lienee johtunut siitä, että ohjeessa mainitun piimän sijasta turvotin korppujauhoja turkkilaisessa jogurtissa, joka ei tietenkään ole yhtä juoksevaa... En myöskään viitsinyt kiusata vanhaa sauvasekoitin parkaani enempään, joten massaani jäi sattumia. Tää ei tosin minua haitannut laisinkaan. 

Tässäpä siis ohje, tein myös kyytipojaksi ohjeessa mainitun minttukastikkeen, joka sopi falafelien kannssa mainiosti.

Falafelit:

1 dl piimää
2 dl korppujauhoja
2 prk valutettuja kikherneitä
1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
1/2 punainen chili
1 ruukku tuoretta korianteria
1 ruukku lehtipersiljaa
2 tl kuminaa
2 tl jauhettua korianteria
1/2 tl suolaa


Minttukastike:

2 dl turkkilaista jogurttia
1/2 dl tuoretta minttua hienonnettuna
ripaus suolaa
mustapippuria
1/2 tl juoksevaa hunajaa

Valmista ensin kastike: Sekoita kaikki ainekset keskenään. Nosta jääkaappiin maustumaan falafelien valmistamisen ajaksi.

Mittaa piimän joukkoon korppujauhot ja anna turvota 10 minuuttia. Lisää kulhoon kaikki loput falafelien ainekset pilkottuna/hienonnettuna (chili ilman siemeniä). Soseuta tasaiseksi massaksi.

Pyörittele massasta palluroita ja laita leivinpaperilla vuoratulle pellille. Paista 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Tarjoa minttukastikkeen, riisin ja salaatin kanssa.