Olen aina tykännyt lukemisesta. Lapsena ja nuorena oikein ahmin Neiti Etsiviä, teininä lukukiinnostukseni taas kohdistui Victoria Holtin romanttisiin tarinoihin, joista aika usein löytyi köyhä kotiopettajar, rikas kartanon herra -asetelma. Se osui ja upposi romantiikannälkäiseen teinitytön sydämeeni kuin kuuma veitsi voihin.
Vanhemmalla iällä on tullut kokeiltua myös muunlaisia genrejä, mutta edelleenkin sydäntäni lähellä on kepeä ja romanttinen "chick lit" -kirjallisuus. Opiskelujen vuoksi lukemiseni käsitti hyvin pitkään vain tenttikirjat, jolloin viihdekirjallisuus jäi auttamattomasti paitsioon. Nyt pitäisi toden teolla herätellä uinunutta lukuintoa ja tarttua entistä useammin kirjaan...
Uusin lukuelämykseni on Cecelia Ahernin "Tapaaminen elämän kanssa". Itse ainakin otan mielelläni erilaisia kirjasuositteluja vastaan, minkä vuoksi kirjoitankin nyt mielipiteeni tästä teoksesta.
Romaani on taattua Ahern -tyyliä, joten jos olet pitänyt jostakin hänen aiemmasta teoksestaan, tulet taatusti pitämään myös tästä. Hauska kirja kertoo kolmekymppisen Lucyn (epätyydyttävästä) elämästä ja siitä miten hän saa pikkuhiljaa oman elämänsä oikeille raiteille. Romantiikkaa löytyy tietysti myös ja jo puolessa välissä pystyy päättelemään lopputuloksen. :) Yllätyksetöntä siis, mutta ihanaa hyvän mielen hömppää, johon voi uppoutua pakoon harmaata arkea. Nauraa hykertelin monessa kohdassa ääneen, pitkästä aikaa oikein virkistävä lukuelämys.
Suosittelen tätä siis kaikille romantiikannälkäisille lukijoille!
PS: Kirjasuosituksia ja -vinkkejä otetaan aina ilolla vastaan.
Itse en ole erityisesti tykännyt Ahernin kirjoista. Tai sitten olen lukenut vain vääriä yksilöitä. Luin kerran yhden kirjan, jonka nimeä en muista, oli muistaakseni tunnelmaltaan jotenkin kaihoisa ja haikea. Myöhemmin aloitin toista romaania, mutta lopetin sen kesken tietyn negatiivissävyisyyden vuoksi. Eikös P.S. rakastan sinua -elokuva olekin Ahernin romaaniin pohjautuva? Oli varmaan surullisin elokuva, jonka olen nähnyt.
VastaaPoistaEhkä hänen kirjansa, tai ainakin ne mihin itse olen törmännyt, ovat jotenkin elämän nurjasta puolesta kertovia. Henk koht. en halua lukea toisten kurjuudesta ja epäonnesta, vaan kaipaan kepeyttä, kartanoromantiikkaa tai kunnon salapoliisiarvoituksia.
Mutta tämä romaani vaikutti kyllä sen verran lupaavalta, että taidan ottaa lukulistalle. :)
PS: Rakastan sinua on tosiaankin Ahernin kirjoittama. Itse olen nähnyt ainoastaan tuon elokuvan, en lukenut kirjaa. Ja surullinenhan se oli.. Hmm... Muistelisin, että yksi kirja (jonka nimeä en muista) oli hieman haikeasävyinen, mutta muuten teokset ovat olleet todella viihdyttäviä. Minäkään en halua lukea negatiivissävytteisiä kirjoja. Haluan lukea kirjoja, jotka tuovat hyvän mielen. :) Mutta siis tätä kirjaa voin kuitenkin suositella!
Poista