Kauhan varressa: Vegaaninen sipulipiirakka

Ryhdyttyäni vegaaniksi viime kesällä, kiinnostuneena seurasin ruokalaskun mahdollista kasvamista. Toki monet vegaaniset erikoistuotteet kuten leikkeleet, makkarat ja juustot ovat kalliita. Mutta toisaalta, olivat myös ne lihat ja kalatkin kalliita. Kaiken kaikkiaan, ruokakulut pysyivät suurin pirtein samana. Syksyllä Irlantiin palatessa myös ruokavalioon tuli pienoisia muutoksia. Täällähän ei mitään Suomen tasoista vegaaniusbuumia ole havaittavissa. Eli sitä myöden tavallisten ruokakauppojen vegaanivalikoima on suppea. Tämän vuoksi olenkin siirtynyt käyttämään entistä enemmän linssejä, papuja ja kikherneitä, jotka pyrin ostamaan kuivattuina ja keittelen siitä sitten itse kypsäksi. Kypsät herneet pakastan annospusseina. Kätevää ja edullista! Olen myös entistä enemmän siirtynyt kokkailemaan kauden raaka-aineista, jotka ovat todella edullisia. Syksyllä meillä syötiinkin pitkään bataattia ja myskikurpitsaa. :) Edellä mainittujen konstien plus viikoksi laadittavan ruokasuunnitelman ansiosta ruokakulut ovat supistuneet aika lailla. Eli jos joku siellä ruudun toisella puolella epäröi vegaaniksi ryhtymistä sen kalleuden vuoksi, ei syytä huoleen. :)

Koska meiltä löytyi iso määrä sipuleita, päätin kokeilla Chocochilin blogista  löytämääni sipulipiirakan ohjetta. Ennen vegaaniutta tein aina välillä punasipuli-fetapiirasta, josta pidin kovasti. Hieman epäilin Chocochilin piirakan olevan kuiva, mutta onneksi päädyin kokeilemaan. Lopputulos oli maukas eikä yhtään kuiva. Piirakkapohjani oli vaan huomattavan löysä, eli sitä ei voinut ohjeen mukaisesti kaulia. Mutta eipä tämä haitannut. Painelin taikinan piirakkavuoan pohjalle. Lisäsin myös pohjataikinaohje ripauksen suolaa. Tällä pohjan ohjeella aion tehdä piirakoita jatkossakin.  Valkoviinin sijasta lisäsin pannulle pelkkää vettä, mutta hyvää oli silti. :)

Ohje: 

Vegaaninen sipulipiirakka

Pohja: 
3 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhoa
Ripaus suolaa
125 g vegaanista margariinia
75g vegaanista maustamatonta jogurttia

Täyte: 
300 g punasipulia
200 g keltasipulia
2 valkosipulinkynttä
3 rkl öljyä
1/2 dl vettä
1 rkl tummaa siirappia
1 tl kuivattua timjamia
Suolaa ja pippuria

Aloita tekemällä pohjataikina. Sekoita kulhossa kuivat aineet. Nypi joukkoon huoneenlämpöinen margariini. Lisää lopuksi jogurtti ja sekoita tasaiseksi. Siirrä jääkaappiin jähmettymään. 

Laita uuni päälle 200 asteeseen (kiertoilmauuni). Kuori ja viipaloi sipulit. Laita öljy kuumalle paistinpannulle ja lisää sipulit. Paista miedolla lämmöllä 5 minuuttia. Lisää joukkoon vesi, siirappi ja timjami. Hauduttele vielä 5 minuuttia tai kunnes sipuli on pehmeää. Mausta suolalla ja pippurilla. 

Ota pohjataikina jääkaapista ja painele se leivinpaperilla vuoratun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Levitä päälle täyte. Paista 20 minuuttia, tai kunnes piiraan reunat ovat saaneet väriä. 

Itse tehty vitamiinivesi: sitruuna-minttu-basilika

Olen aiemmin julkaissutkin jo itse tehdyn c-vitamiiniveden ohjeen. Samalla kun lipittää päivän mittaan vettä, voi lisäillä veteen terveyttä edistäviä aineksia, jolloin myös veden makukin muuttuu. Itse olen juonut pitän aikaa aamuisin sitruunavettä, mutta nyt halusin aamuveteeni hieman vaihtelua, joten terästin sen sitruunan lisäksi basilikalla ja mintulla. Ihanan raikkaan makuista!

Vitamiinivesi

Aineet: 

1,5 - 2 l vettä
kourallinen tuoretta basilikaa
muutama varrellinen tuoretta minttua
1/2 sitruuna

Ohje:

Kaada kulhoon kylmä vesi. Lisää joukkoon hienonnetut yrtit sekä kuorittu ja paloiteltu sitruuna.

Muhenna aineksia kauhalla ja jätä tekeytymään jääkaappiin pariksi tunniksi.

Siivilöi lopuksi sitruuna ja yrtit pois ja vitamiinivesi on valmis nautittavaksi.

Kauhan varressa: Vegaaninen kurpitsachili

Viime talvena päätin aloittaa vegaanisen ruokavalion. Olin pohdiskellut asiaa pitkään, oikeastaan jopa vuosikausia. Kerkesin noudattaa ruokavaliota vain reilun kuukauden kun jo muutimme Irlantiin. Aluksi Irlannissa asuimme ensimmäiset kaksi viikkoa hotellissa, jonka ruokalistalta löytyi vain yksi kasvisruoka. Hotelli oli aika syrjässä, joten eipä tullut usein piipahdettua keskustaan ravintoloihin syömään. Niinpä siis hautasin vegaanisen ruokavalion ja siirryin tavalliseen lakto-ovo -ruokavalioon, jota olin aiemminkin noudattanut. Kun vietin kesää Tampereella, osallistuin myös Vegfesteille. Sieltä se kipinä taas syttyi ja ryhdyinkin kesällä taas vegaaniseen ruokavalioon. Vegaaninen ruokavalio onnistui Tampereella hyvin; useista ravintoloista löytyi vegaanisia vaihtoehtoja ja keskustan Ruohonjuuresta ja Vegekaupasta saa paljon eri vaihtoehtoja. Nyt Irlantiin palattua ei ruokavalion noudattaminen olekaan niin helppoa. Ruokakaupoista saa joitakin perusjuttuja, erikoisemmat voin toki tilata nettikaupasta. Harmaita hiuksia aiheuttaa vain ulkona syöminen. Useimmissa ravintoloissa on ylipäätään vain pari kasviruokavaihtoehtoa vegaanisesta puhumattakaan. Suomessa vallitseva vegaaniustrendi ei selvästikään ole ulottunut tänne asti. Yritän siis parhaani mukaan noudattaa ruokavaliotani ja voin kyllä tarvittaessa ravintolassa syödä tavallista kasvisruokaa. Entiseen verrattuna tulen vähentämään ulkona syömistä ja panostaa enemmän kotikokkailuihin.

No niin, nyt itse asiaan. Olen löytänyt jokin aikaa sitten kivan vegaaniruokablogin " Kahvia ja kasvisruokaa ", jonka reseptiarkistosta kokkailin bataattichilin. Tosin varioin reseptiä sen mukaan, mitä aineksia sattui olemaan saatavilla. Päädyin siis ruokakaupasta hankkimaani tarjouksessa olleeseen valmiiksi kuorittuun ja paloiteltuun kurpitsaan (jep, olen laiska) bataatin sijasta. Täytyypä myöntää, että ajatus kurpitsasta tomaattisessa kastikkeessa ei vaikuttanut houkuttelevalta. Eikä chilini ulkonäölläkään ollut kehumista. Mutta maku oli (yllättävän) hyvä, tykkäsin kovasti. Minulla on paha tapa änkeä chiliä joka paikkaan, mutta tässä siitä pitäydyin salsakasatikkeen vuoksi. Kaapin perukoilta löytyi purkillinen tosi kiinteää ja "kuivaa" salsakastiketta, minkä vuoksi lisäsin joukkoon myös purkillisen tomaattimurskaa. Kikherneinä käytin itse keittämiäni herneitä, mutta ne voi korvata mainiosti purkkikamalla.  Söimme chilin riisin kanssa, mutta tämä sopisi vallan mainiosti myös vaikkapa tortillojen täytteeksi. Tässäpä siis ohje, miten oma kurpitsachilini syntyi:

Kurpitsachili

Ohje:

300 g kuorittuja ja paloiteltua kurpitsaa
1 sipuli
4 dl kypsiä kikherneitä
1 prk salsakastiketta
1 prk tomaattimurskaa
100 g pakastemaissia
(1 kasvisliemikuutio)
2 rkl sweet chili -kastiketta
1 tl soijakastiketta
1 tl jeeraa
1 tl paprikamaustetta
1 tl chilijauhetta 
(suolaa)
(tuoretta korianteria)

Kuori ja pilko sipuli. Paista sitä yhdessä kurpitsan kanssa pannulla hetki.

Lisää joukkoon kikherneet ja pavut, salsakastike, tomaattimurska ja maissi ja tarvittaessa kasvisliemikuutio. Keitä kunnes kurpitsa on kypsää.

Lisää lopuksi mausteet ja halutessasi tuoretta korianteria. 

 

Ikuisen opiskelijan valmistuminen

Olen huono saattamaan epämieluisia asioita loppuun, myönnän sen auliisti. Niinpä aikoinaan työelämään siirtymisen myötä yliopisto-opintoni jäivät roikkumaan. En siis ollut valmistunut, vaan opintoni olivat gradua ja muutamaa syventävää kurssia vailla. Tämä asia ei koskaan vaivannut minua itseäni. Tietyille lähipiirin ihmisille se tuntui olevan suurempi juttu. Itse en kokenut virallisen tutkintonimikkeen puuttumisen olevan mikään este omalla kaupallisella alallani. Ja kaikkihan tietävät, mikä tilanne on esim. teknillisellä alalla... Joka tapauksessa, hyvillä mielin jatkoin elämääni normaalisti. Olin sysännyt opiskeluajatukseni jonnekin pääkoppani perukoille kategoriaan "teen ne loppuun, sitten kun otollinen tilaisuus aukenee". Ärsyynnyin ja ahdistuin ainoastaan silloin jos joku sukulainen tai puolituttu kyseli opiskeluiden etenemisestä ja valmistumisesta. Nuo kyselyt saattoivat keskeneräisyyden päivätietoisuuteeni. Plus että en ottanut hyvällä vastaan ihmisten antamia "neuvoja" siitä, kuinka nyt kuitenkin kannattaisi hoitaa opinnot loppuun.

Olin jo viime syksynä häidemme jälkeen päättänyt, että saattaisiin loppuun opintoni. Tyytymättömyyteni silloiseen työpaikkaani ja sen epäkohtiin oli kasvanut entisestään ja ajattelin, että  olisi hyödyllisempää tehdä tutkinto loppuun ja sitä kautta ponnistaa uutta ja parempaa kohti. Kun sitten kohtalo puuttui peliin ja menetinkin syksyllä työni, olin harmistumisen sijasta tyytyväinen. Melkeinpä nauratti se, kuinka elämä ohjasi fokukseni oikeaan suuntaan ja ajatukseni ja toiveeni opintojeni loppuun saattamisesta kävivät toteen (tosin tapa, jolla se ilmentyi, oli aika hurja). Aloitin siis graduni väsäämisen Tampereella ja kulutinkin kirjaston penkkejä ahkerasti.

Kun mieheni sai tietoonsa alkavat YT -neuvottelut, sitä kautta konkretisoitui molempien yhteinen toive ulkomaille muutosta ja uuden työn hakemisesta. Kohtalon ohjatessa meidät tänne Irlantiin, päätin töiden hakemisen sijaan keskittyä uudessa kotimaassani opintojeni loppuun saattamiseen. Onneksi yliopistoni (tai siis ohjaajani, joka oli samalla puuttuvien syventävien kurssien opettaja) oli todella joustava ymmärtäen tilanteeni. Sain siis sovittua puuttuvien kurssien suorittamisen etänä. Muutenkin olen ikuisesti kiitollinen ihanalle ohjaajalleni, joka vastasi viesteihini heti, oli tehokas toimissaan ja hienosti jaksoi kannustaa. Toki myös mieheni oli korvaamaton tsemppari ja tuki, jolle saatoin purkaa ahdistusta ja toivottomuutta. Oli se graduntekoprosessi sen verran suuri ponnistus, etten suoraan sanottuna tiedä, olisinko siihen yksin edes kyennyt. Mieheni ollessa töissä minä siis istuin läppärin ääressä tehden opintoja. Tällä tavalla en onnistunut saamaan Irlannista uusia ystävyyssuhteita tai omia sosiaalisia piirejä. Mutta sain tehtyä loppuun asian, joka aikoja sitten oli jäänyt kesken.

Niinpä lopulta uurastus palkittiin ja valmistuin vihdoin yliopistostani toukokuun lopussa. Olihan se tunne ihan kiva, mutta riemuni repesi ja koko asia konkretisoitui vasta kun sain postitse tutkintotodistukseni yliopistolta tulleiden onnittelujen ym. papereiden kera! Sitä tunnetta on vaikea kuvailla; iloa ja riemua, hiven ylpeyttä sekä suunnatonta helpotusta. Tämän sain vihdoin aikaan, eikä kukaan voi viedä tutkintoani minulta pois. Ikään kuin viimeinen sinetti ja palkinto kaikelle vuosikausien takaiselle tenteissä istumiselle, ryhmätöiden puurtamiselle ja tentteihin luvulle. Olin aiemmin yrittänyt motivoida itseäni graduntekoprosessissa sillä, että yritin kuvitella etukäteen, kuinka hienolta valmistuminen tuntuu. Tätä visualisointia teinkin säännöllisesti, mutta täytyypä sanoa etten ihan näitä tuntemuksia osannut etukäteen ajatella! :)

Tässäpä lopuksi tsemppiviesti kaikille niille ikuisille opiskelijoille. Tiedän tasan tarkkaan, miltä teistä tuntuu. Jos valmistuminen ei haittaa työmahdollisuuksia tai omaatuntoa, turha siitä on stressata. Tuossa tilanteessa ei saa antaa muiden marmatuksen ja odotusten masentaa ja lannistaa. Kyseessä on oma elämäsi, joten pääasia on, että itse olet tehtyihin valintoihisi tyytyväinen. Jokainen meistä siis eläköön omannäköistä elämää yhteiskunnan ja muiden ihmisten odotuksista piittaamatta. :)

Havaintoja Irlannista osa 1

Huhheijaa, täällä Irlannissa on aikaa vierähtänyt noin viitisen kuukautta. Saapuessamme marraskuun lopulla ei säät olleet kovinkaan kaksiset, mutta nyt huhtikuussa olemmekin saaneet nauttia aurinkoisista päivistä enenevissä määrin. Ja onpa se lämpötilakin oleillut +10 tai sen yläpuolella. :) 

Kaiken kaikkiaan voin sanoa viihtyneeni maassa hyvin. Nyt kun asuntommekin alkaa pikku hiljaa näyttää kodikkaalta. Itse ennen muuttoamme ahmin Irlannista tietoa erilaisten blogien kautta. Ihmisten omakohtaiset kokemukset kiinnosti. Siispä laittelen nyt alle omia huomioitani maasta ja sen menosta. Jospa tämä olisi avuksi jollekin tänne muuttoa suunnittelevalle. Ajattelin tehdä havainnoistani sarjan, tässäpä siis ensimmäinen osa.

1) Ihmisten ystävällisyys. Täällä huomaa selkeän eron irlantilaisten ystävällisyydessä suomalaisiin verrattuna. Huomaan ihmisten olevan avuliaampia ja ystävällisempiä, myös sosiaalisempia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että junaa odotellessa oudot ihmiset tulevat juttelemaan. Ja junassakin kulkiessa ihmiset perisuomalaiseen tyyliin istuvat ennemmin yksin kuin menevät jonkun viereen. Ja kaikki näpräävät kännykkäänsä eikä keskusteluja tuntemattomien kesken pääasiassa nähdä. Sopii siis hyvin meille jäyhille suomalaisille, ei tule liian suurta kulttuurishokkia. :D

2) Asiat eivät välttämättä suju sovitulla tavalla. Tätä osasinkin odottaa jo etukäteen. Asia on oikeastaan ilmennyt kohdallamme vuokra-asuntomme suhteen. Ensin oli sovittu päivä ja aika, jolloin vuokraisäntä tulee tarkemmin esittelemään asunnon toimintoja (kun olimme ottaneet kämpän jo vastaan). Mutta sitten aikataulut menivätkin uusiksi. Vuokrasopimukseen oli lisäksi kirjattu, että asunto tulee siivota muutettaessa, mutta meidän tullessa kämppään, oli se vailla siivousta. Tästä sitten relokaatioagenttimme vuokravälitystoimistolle huomautti ja asunto oli joten kuten siivottu ennen varsinaista muuttoamme. Myöskään vuokraisännän mikron vaihdot ym. ylimääräisten tavaroiden haut eivät aina ihan toimineet. Eli annettu sana ei pitänyt vaan asiasta piti muistututella. Mutta toisaalta vuokraisäntä oli aina tavatessamme tosi mukava ja kiva, joten ei hänelle voinut olla tästä ärsyyntynyt. Maassa maan tavalla! Itse olen muutenkin aika rento, joten en kovin helposti asioiden hoitamattomuudesta ärsyynny. Toista se on miehellä, joka on todella jämpti ja tehokas ja haluaa, että hommat hoituu mahdollisimman nopeasti. Hänelle tämä Irlantiin sopeutuminen onkin ollut hieman haasteellisempaa. 

3) Lämmitysjärjestelmä. Asumme 2000 -luvulla rakennetussa kerrostalossa, jossa on kaasulämmitys. Aluksi tuntuikin oudolta se, että asunnossamme oli kaksi komeroa, joista toisessa on kaasulämmitin ja toisessa boileri, josta käyttö- ja putkiin menevä vesi saivat lämpönsä. Suomessa kerrostalossa asuessa kun käytössä oli kaukolämpö eikä mitään asuntokohtaisia lämminvesivaraajia. Kesti kyllä tovi ennen kuin opimme käyttämään kaasulämmmitintämme ja siihen liittyvää ajastustoimintoja.

4) Sähköpistokkeet. Se, että täällä on käytössä erilaiset pistokket, ei tullut yllätyksenä. Hassua on se, että ainakin asunnossamme pistokkeeseen tule erikseen napauttaa virta päälle valokatkaisijan tyyppisestä nappulasta. Monta kertaa alussa kävi niin, että ihmettelin, kun vesi hellalla ei kiehunut tai uuni lämmennyt. Olin tietysti unohtanut laittaa lieden virtakatkaisijan päälle!

5) Ovet. Ovet avautuvat hassusti sisäänpäin. Tämä on epäkäytännöllistä esimerkiksi pienissä vessoissa. Tämän lisäksi asuntomme ulko-ovi pitää aina erikseen laittaa lukkoon ulos lähtiessä tai sisään mennessä. Suomessa ovet kun vain loksahtivat automaattisesti kiinni. Toisaalta näen tämän positiivisena asiana; eipähän jää koskaan avaimet vahingossa sisälle, kun kerran avainta tarvitaan ulko-oven lukkoon laittamiseen ulos lähdettäessä! :)

6) Kylpyamme. Tuntuu, että melkein jokaisessa asunnossa on kylpyamme. Ja tämähän sopii minulle. Haaveilin ammeesta Tampereen asunnossamme, jotan otan viikottaisia vaahtokylpyjä kynttilän valossa. Ihanan rentouttavaa ja paljon mieluisampaa kuin saunominen! Irlannissa näyttäisi olevan tapana myös se, että useamman makuuhuoneen asunnossa on master bedroom omalla kylpyhuoneella. Näin myös meillä. Asunnostamme löytyy siis sekä kylpyhuone ammeella että makuuhuoneen yhteydessä oleva vessa suihkulla.

7) Asunnon koon ilmoittaminen. Vuokra-asuntoilmoituksia selaillessa kävi ilmi se, että Irlannissa ei ilmeisestikään pidetä oleellisena neliömetrimäärän ilmoittamista. Siksipä asunnon kokoa voi olla vaikea hahmottaa. Suomalaisen yksiö/kaksio -asuntomuotojen sijasta täällä ilmoitetaan aina makuuhuoneiden lukumäärä. On siis vaikkapa yhden tai kahden makuuhuoneen asuntoja (eli suomalaisittan kaksioita tai kolmioita). Meidän asuntomme on kolmio, eli täältä löytyy kaksi makuuhuonetta.

8) Sänky. Makuuhuoneistamme löytyy kaksi double bediä, jotka ovat kokoluokaltaan silmämääräisesti jotain reilu 120 cm leveitä. Eli ei minusta ollenkaan pariskunnalle sopivan kokoisia! Ikävä onkin ollut Suomeen jäänyttä 160 senttistä sänkyämme...

9) Mänty. Vuokrattavien asuntojen kuvia katsellessa tuli hyvin selväksi se, että mänty on todella suosittu materiaali sisustuksessa. Ja kaikki muutkin puut. Ei hyvä meikäläisen näkökulmasta. Muutenkin sain sellaisen kuvan, että irlantilainen sisustusmaku on aika huono. Tai sitten vain valmiiksi kalustetut vuokra-asunnot on sisustettu kamaliksi. Tässäkin mielessä olemme onnekkaita. Eli irlantilaisen mittapuun mukaan asuntomme oli suht modernilla tyylillä kalustettu eikä mikään karsea loukku. Itse olen ainakin niin esteetikko, että kodin viihtyisyys ja siinä mielessä sisustus on todella tärkeää. 

10) Valmiiksi kalustetut asunnot. Yllätyksenä tuli se, että suurin osa vuokra-asunnoista on tosiaankin valmiiksi kalustettuja. Ainakin meidän hintahaarukassa. Relokaatioagenttimme kertoikin, että yleensä 2000€ ja sen yli kuukausivuokraiset asunnot ovat tyhjiä vailla kalusteita. Kuten tuolla edellä mainitsin, onneksi asuntomme on ihan ok -tyylinen.

Kuva napattu osoitteesta http://www.enchantedlearning.com/

Itse tehty C -vitamiinivesi

Miehelläni oli Suomessa asuessamme tapana juoda valmiita vitamiinivesiä. Kerran satuin maistamaan yhdestä pullosta ja täytyy sanoa, että maku oli vastenmielisen keinotekoinen. Tuntui oikein, että maistoin kaikki väri- ja lisäaineet.  :D Kamalan maun ja kalliin hinnan vuoksi itse jätin vitamiinivedet kaupan hyllyyn. Sinällään ajatus vitamiinipitoisesta, entistä terveellisemmästä vedestä kyllä kiehtoi. Vesihän itsessään on jo terveellistä ja sitä tulisi juoda runsaasti. Mutta mitä jos saisi ympättyä samalla veteen vitamiineja? Kun sattumalta törmäsin netissä näihin vesiresepteihin, innostuin asiasta heti.  Kaappien sisällön perusteella päätin kokeilla C-vitaamiinivettö, mutta tuolta löytyi myös paljon muita hyvän kuuloisia ohjeita, kuten "Perfectly Pink", joita aion ehdottomasti kyllä kokeilla. Olen kyllä aiemminkin juonut vettä, jonka kannuun olen laittanut sitruunanviipaleita tai puristanut puolikkaan sitruunan. Joten siinä mielessä ohjeessa ei ole mitään maata mullistavaa. Juoma maistui ihanan raikkaalta ja tätä oli mukava juoda vaihteluna tavalliselle vedelle.

C-vitamiinivesi

Ohje:

2 litraa vettä
1/2 sitruuna
1/2 lime
1 appelsiini

Kuori sitruuna ja lime ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Kuori appelsiini ja erottele lohkot. Laita hedelmät suureen astiaan ja muussaa niitä hieman lastalla painellen, jotta hedelmien mehut  erottuvat.  Lisää joukkoon vesi ja anna tekeytyä jääkaapissa 2 h. Kaada valmis vesi karahviin tai pulloon ja nauti. 

Muutto vihreälle saarelle

Pilkkumi -blogini on viettänyt jo pidemmän aikaa hiljaisuutta. Tämä johtuu tapahtumarikkaasta vuodesta. Keväällä ja kesällä kohdistin ylimääräisen energiani hääjärjestelyihin. Elokuisten häidemme jälkeen puhalsivat taas muutosten tuulet. Tuoreena avioparina huomasimme syksyllä olevamme tilanteessa, jossa molempien vakituiset työt olivat historiaa ja irtisanomisten myötä olimme töitä vailla. Hetken ihmeteltyämme tilannetta, päädyimme kääntämään negatiivisilta kuulostaneet muutokset uusiksi mahdollisuuksiksi. Olimme jo kauan haaveilleet muutosta ulkomaille. Tätä käytännön taasolla jarrutti töiden saamisen vaikeus ulkomailta sekä tietty turvallisuushakuisuus, molemmillahan oli vakituiset työt kotimaassa. Nyt kun töitä ei enää ollut, ei samoin löytynyt enää tekosyitäkään jäädä Suomeen. Mieheni työskentelee IT -alalla, jossa erityisesti Pirkanmaalla on aika haastava työllistymistilanne, toisin kuin monessa muussa maassa. 

Mieheni odotellessa YT-neuvotteluiden alkua, hän haki yhtiön sisältä kolmea eri paikkaa. Vaihtoehtoina olisivat Saksa tai sitten Irlanti, jossa kaksi muuta paikkaa sijaitsivat. Lopulta marraskuussa mieheni sai vihdoin tarjouksen Irlannissa sijaitsevasta työstä. Niinpä pakkasimme nopealla aikataululla kimpsumme ja kampsumme ja muutimme Irlantiin marraskuun lopulla! :) Itse en ollut koskaan aiemmin käynyt Irlannissa, mutta jostain mystisestä syystä olin tuntenut pidemmän aikaa voimakasta mielenkiintoa saarivaltiota kohtaan. Olinkin miehelle monesti hekumoinut, kuinka ihanaa olisi asua joskus Irlannissa. Pitää olla jatkossa varovainen siitä, mitä toivoo. Se voi nimittäin toteutua! :) 

Itse taas päädyin käyttämään ulkomaille muuton hyväksi siihen, että päätän aikoinaan kesken jääneet maisteriopintoni loppuun. Täältä käsin olenkin väsäillyt graduani ja se onkin tällä hetkellä loppuhiontaa vailla. Tulevana KTM:nä koen työmahdollisukksieni olevan varmasti hyvät täällä Irlannissa. Elämä siis hymyilee ja uuteen maahan ja kulttuuriin tutustuminen on ollut mielenkiintoista. :)

Kuva napattu täältä.