Pilkkumi: Vanajanlinna

Olimme toissa viikonloppuna miehen kanssa turisteina Hämeenlinnassa. Tunnustan, etten ole aikuisiällä ollut kertaakaan kyseisessä kaupungissa. Varsinaisena kohteenamme oli Vanajanlinna, jonka äkkilähtötarjousta (yksi yö 89€/hlö sis. 2 ruokalajin illallisen) hyödynsimme. Olihan se Hämeenlinna ihan nätti kaupunki, jonkin verran löytyi keskustasta vanhoja kauniita rakennuksia. Kävimme myös Iittalan lasimäellä, jossa kohteenamme oli Kultasuklaan myymälän lisäksi Iittala Outlet, jonka löytönurkkaosastolla oli tarjolla paljon ihania astioita edullisesti. Mieleni olisi tehnyt hamstrata lautasia ja kulhoja mielin määrin, mutta koska (kiitos äidin) olin saanut ylioppilasjuhliin mennessä kerättyä itselleni Arabian Veranda -sarjaa tusinalle, ei kaapeissani vain yksinkertaisesti ole tilaa uusille astiasarjoille. Ja kyllä, nyt kolmekymppisenä ei tuo Veranda -sarja enää ole ollenkaan mieluisa toisin kuin 15-vuotiaana... Täysin tyhjin käsin en kuitenkaan kaupasta lähtenyt; mukaani tarttui Röstrandin kakkoslaatuinen tarjoilukulho 15 €:lla sekä 4 kpl Arabian jouluhenkisiä kulhoja 5 €/kpl (en muista enää sarjan nimeä). Äidilläni on punaisia Teeman kulhoja, joita hän käyttää jouluisin, joten ajattelin antaa nämä hänelle lahjaksi täydentämään kokonaisuutta.

Matkamme jatkui ostosten ja lounastelun jälkeen Vanajanlinnaan. Rakennus oli todella komea ja miljöö näyttävä. Ihana rautaportti kehysti kartanon etupihaa. Rakastan vanhoja loisteliaita rakennuksia, ja olinkin haaveillut Vanajanlinna -viikonlopusta kauan. Ainakin itselläni oli mielikuva Vanajanlinnasta loisteliaana ja arvokkaana paikkana. Molemmat sisareni ovat myös aikoinaan hyödyntäneet äkkilähtötarjousta, joten heidän kauttaan sain kuulla, ettei tarjoushuoneet ole samaa tasoa nettisivuilla näytettävien huonekuvien kanssa (mutta kuitenkin ihan ok tasoa). En siis odottanut standard -tason huoneeltamme mahonkikalusteita tai pylvässänkyä. Vanajanlinnalla on kuitenkin mielikuvissani korkea taso ja tietty arvokkuus, jonka tietysti oletin ulottuvan kaikkialle hotellin tiloihin ja huoneisiin. Ja onhan ne tarjoushuoneetkin tarjousten ulkopuolella normaalihintaisia (140€/yö 2hh), eli ei mistään Omenahotellien kaltaisesta halpispaikasta ole kyse.

Päärakennuksen lisäksi huoneita siis sijaitsi molemmin puolin olevissa siipirakennuksissa sekä siipien jälkeisissä erillisissä rakennuksissa, joissa meidän huoneemme sijaitsi. Lueskelin historiikkia ja sain sen käsityksen, että majoitustilamme olisi ollut ennen autotalli, en tosin ole varma asiasta. Pieni punatiilinen vanhanaikainen lisärakennus pihapiireineen oli kyllä viihtyisä, mutta kun astuimme sisään eteiseen, pittoreskisuus karisi pois välittömästi. Pääovesta tultaessa pohjakerroksessa sijaitsi kaksi huonetta sekä portaat yläkertaan, josta löytyi lisää huoneita. Aulan halpa laminaattilattiat ja vaaleansiniset seinät saivat aikaan mielikuvan jonkin kansanopiston majoitustiloista. Varsinainen huoneemme oli kyllä tilava, siellä kun oli tilava aula kylppärin ja varsinaisen huoneen lisäksi. Huoneemme ovi oli ohut ja kaikki käytävällä tapahtuva toiminta (puhe, askeleet) kuului vallan mainiosti sisälle. Luojan kiitos Vanajanlinna ei ole mikään biletyspaikka, joten saimme nukkua vailla meteliä. Itse huone oli sisustettu vanhalla tyylillä, tuli vähän mummolafiilis. Huone oli siis ihan ok, lukuun ottamatta miehen sängyn helmalakanassa olevaa tahraa ja katon palovaroittimessa olevaa hämähäkinseittiä. Plus ikkunan rullaverhoa, jossa oli repeytymä. Erillisissä sängyissä oli todella pehmeä patja, joten koko sänky heilui kylkeä kääntäessä. Huoneen kauhistus oli kuitenkin kylpyhuone, jonka oli kuin aikamatka 90 -luvulle. Tummanruskeat lattialaatat ja ah niin kauniit mintunvihreät seinälaatat, kuinka oivallinen väriyhdistelmä! Kaiken kruunasi suihkuverho! Hmm.. Olimmeko majoittuneet jonkin takahikiän kuppaiseen Cumulukseen vai arvokkaaseen ja historialliseen Vanajanlinnaan? Kylpyhuoneesta oli kyllä arvokkuus ja tasokkuus kaukana. Nyt kun jatkan vielä marisemista, mainitsen vielä sen, että mielestäni pariskunnalle varattu shampoo - ja suihkugeeli -tuubit olivat ala-arvoisen pieniä minikokoja. Kuinka niillä voisi muka kaksi ihmistä peseytyä? Huoneen surkea taso siis laski fiilistä aika lailla. Olin odottanut romanttista hotelliviikonloppua historiallisessa miljöössä innolla. En olisi kyllä ikinä maksanut huoneesta normaalihintaa, ja mielessäni säälin niitä, jotka ovat joutuneet huoneeseen täydellä taksalla.

Onneksi miljöö eli kartanon pihapiiri oli kaunis ja kauniin sään myötä käyskentelimme puutarhassa ja ihailimme maisemia. Tutkimme myös linnan sisätiloja. Sisääntuloaulan lattia oli paikoin todella kulunut ja ravintolasalin kipsikatto huonossa kunnossa. Myös yläkerran jotkin käytävät eivät olleet kovin mairittelevia.

Molemmat sisareni olivat kuitenkin kehuneet ruokaa, joten odotukseni illallisen ja aamiaisen suhteen olivat korkealla. Pakettiimme sisältyi siis kahden ruokalajin keittiömestarin illallinen. Alku- ja pääruokavaihtoja oli kaksi, joista valita. Otimme molemmat mieheni kanssa alkupalaksi sienikeiton. Rakastan sienikeittoa ja sieniä yli kaiken. Valitettavasti keittoni oli huonointa sienikeittoa, mitä olen koskaan syönyt. Siinä ei nimittäin maistunut ollenkaan sieni. Pääruoan lohi couscous-kasvissalaatilla oli ihan maukas. Joskin couscoussalaatin keitetyt porkkananpalat kummastuttivat. Illallinen oli siis ihan ok, ei mitään erityistä hehkutusta. Aamiainen oli sen sijaan ok-tasoa myös. Olen monissa tavallisissa ketjuravintoloissa saanut parempaa. Nythän on kovassa huudossa erilaiset lähituottajien raaka-aineet sekä luomutuotteet, jotka Vanajanlinnan aamiaisessa loistivat poissaolollaan. Ainoana kivana yksityiskohtana oli paistetut letut, joskin niitä oli tarjolla ainoastaan hillon kanssa (kermavaahto olisi ollut hyvä lisä). Myös Vanajanlinnan kaltaisessa "tasokkaassa" paikassa olisin myös odottanut, että pöytiin olisi tarjoiltu teetä/kahvia. Nyt sumpit täytyi itse hakea termarista.

Summa summarum: Vanajanlinnaviikonloppu oli kaiken kaikkiaan suuri pettymys. Lieneekö siinä syynä sitten omat liian kovat odotukset, jotka perustuivat omiin mielikuviin ja muiden kävijöiden hehkutukseen. Ainakaan äkkilähtötarjouksella tulevien on turha odottaa tasokasta ja arvokasta majoittumista superherkullisella ruualla. Samantasoisen illallisen ja aamiaisen ja huoneen saa kyllä mistä tahansa ketjuhotellista paljon halvemmalla. Tietysti jos on valmis maksamaan lisää hieman kulahtaneen kartanon tarjoamasta tunnelmasta ja miljööstä, kannattaa valita Vanajanlinna.