Viikon(loppu) puuhasteluja

Mies lähti veljensä kanssa perjantaina kahden viikon mittaiselle poikien reissulle Aasiaan, elän siis seuraavat pari viikkoa poikamiestyttöelämää. :) Käytännössä tämä tarkoittaa mm. sitä, että kukaan ei katso teksti-TV:tä tai urheilua seuraavaan kahteen viikkoon. ;)

Tämä viikonloppu sujui erittäin rauhallisissa (lue: tylsissä) merkeissä. Jatkuvien sadekuurojen takia ulkoilu jäi vähälle. Mitäpä tekemistä sitä siivouspäivänä on kuin siivous? Otin itseäni niskasta kiinni ja kävin läpi vaatekaappi, josta karsin kovalla kädellä ei niin mielulisia, liian isoja tai liian pieniä vaatteita laatikoihin varastoon vietäviksi. Tämän lisäksi siivosin ja järjestelin siivouskaapin ja sain vihdoin ja viimein sulatettua pakastimen (inhoan pakastimen sulatusta). Vielä olisi to do -listalla mm. kuiva-ainekaappien siivous ja läpikäynti, mutta se jääköön seuraavaan sadeviikonloppuun. Onneksi ensi viikolle on luvassa aurinkoa ja lämpömittarikin kipuaa kahteenkymmeneen asteeseen.

Tänään sunnuntaina kävin pyörähtämässä nurkan takana sijaitsevassa Tallipihassa, jossa vietettiin kesäkauden avajaisia. Tallipihan torilla oli käsityöläisiä myymässä tuotteitaan, lisäksi oli perinteiset loimulohet terassilla tarjolla, ponitalutusta sekä hevosajelua. Itseäni kiinnosti tamperelainen L'Amusette -tanssiryhmä, joka esiintyi Tallipihalla. Sulokasta tanssahtelua katsellessa ja Muskotti -soittoryhmän musisointia kuunnellessa aika kului mukavasti. Ja olivathan ne tanssiryhmäläisten puvut kerrassaan hienoja! :)

Kävin muuten Finnkinon Superpäivillä katsomassa  Se toinen nainen -elokuvan. Eipä ollut hääppöinen. Suurimmaksi osaksi leffa oli päätöntä muka-hauskaa sähellystä. Onneksi loppua kohden elokuva parani oli lopulta ihan ok. Itse arvostelisin tämän asteikolla 1-5 tähteä 3 tähden arvoiseksi. Perus naisille suunnattua hömpää pettäjämiehelle kostamisesta. Onneksi kävin katsomassa tätä Superpäivillä, leffa ei nimittäin todellakaan olisi ollut normaalilipun arvoinen (miksi leffaliput on normaalihintaisina niin kalliita??).

Lopuksi muutama kuva Hatanpään kartanolta, jossa piipahdin toissaviikon hellepäivinä. Aivan ihana paikka!

 

Tavaroista eroon

Kuinkas viikko onkaan taas viuhahtanut ohi vauhdilla. Olimme miehen kanssa siis viime viikonloppuna Tampereen Hämeenpuistossa myymässä ylimääräistä rompetta. Vaikka kauppa ei tuottonsa puolesta hiponut pilviä, pääsin kuitenkin ihan kivasti tavarasta eroon. Jokaikinen pois lähtenyt tavara tai vaate oli askel eteenpäin! Ja mikäs siinä istuskellessa ihanasta helteestä ja auringonpaisteesta nauttien. :) Hämeenpuistossa oli todella kivasti ihmisiä ja myyjiä liikkeellä. Vaikka Siivouspäivän ideana ainakin itselleni oli päästä vanhasta eroon, ei hankkia lisää kamaa nurkkiin, tein kuitenkin pari pientä löytöä; vanha Coca-Cola -mainostaulun sain mukaani eurolla ja kaunis pinkki hiuskoru kustansi vain 3€. 

 

Rohkaistuin laittamaan vanhoja naistenlehtiäni 50-luvulta myyntiin Facebookin vintage -ryhmään ja sainkin niille ostajan. Koska tosiaankin kyseessä oli ensimmäiset kaupat, joissa tuli postittaa tuotteet, en näin untuvikkona tajunnut käydä tarkistuttamassa Postista etukäteen postikuluja. Katselin Postin sivuilla olevaa hinnastoa ja arvelin itse lähetettävän kirjeen painon (ei sitten tullut mieleen punnita lehtiä vaikkapa keittiövaa'alla). Olin hyväksynyt tarjouksen, jossa lehtisetti maksaa 10€ sisältäen postikulut. Kyllä siinä suu loksahti auki kun marssin Postiin ja sain kuulla kirjeeni maksavan 2. luokan postina 9€! Oli mennyt 100g yli arvioimani painorajan, jolloin hinta nousi todella rajusti. Myin käytännössä siis 5 kpl lehtiä ja sain siitä vain 1€... :D Tästäpä on hyvä ottaa opiksi. Koska ajattelin ryhtyä tyhjentämään vintagemekko ja -laukkukokoelmaani, seuraavalla kerralla ehdottomasti marssin ensin postiin ja kysyn tuotteen postikuluja ennen myynti-ilmoituksen laatimista. Ei tule sitten ikäviä yllätyksiä. ;) No, pääasia tässäkin, että nurkissa pyörii nyt 5 kpl tavaroita vähemmän.

Vaaterekin puuttuessa viritin myytävät vaatteet pyykinkuivaustelineeseen.

Kauhan varressa: Sieni-pestolasagne

Nyt täytyy kyllä sanoa, että olen löytänyt parhaan kasvislasagnereseptin! Tällä viikolla tutkiskelin jääkaapin sisältöä grillausviikonlopun jäljiltä ja ainesten perusteella päädyin testaamaan sieni-pestolasagnea Pirkan sivuilta löytyvällä ohjeella. Lasagnen mahtavan maun suurimpina osatekijöinä ovat ehdottomasti tuoreet herkkusienet (ei kannata pihistellä ja käyttää tölkkiherkkusieniä) sekä laadukas pesto. Itse kokeilin ensimmäistä kertaa Lidlistä ostamaani tuorepestoa, voin sanoa, että tavalliseen virhreään purkkipestoon verrattuna makueroa oli kuin yöllä ja päivällä. Tietysti superreipas kokkailija voi pyöräyttää peston ihan itse.

 

Kokkailimme tätä lasagnea miehen kanssa maanantaina, ja voin siis suositella ohjetta kaikille. Toki lasagne on aina hieman työläs (inhoan valkokastikkeen keittelyä), mutta maku on ainakin tällä kertaa vaivan arvoista.

Tässäpä vielä ohje:

Sieni-pestolasagne

12 kpl (200g) lasagnelevyjä

Sienimuhennos:
3 kevätsipulia varsineen
1 sipuli
2 rs (yht. 400g) tuoreita herkkusieniä
öljyä
1 prk ruokakermaa
1 dl vihreää pestoa
1/2 tl mustapippuria
1/4 tl suolaa

Juustokastike:
3 rkl voita
1 dl vehnäjauhoja
1 l maitoa
suolaa
mustapippuria
2 dl (100g) juustoraastetta
1/2 dl parmesaania raastettuna

Pinnalle:
1 dl (50g) juustoraastetta

 

Pilko sipulit ja kuullota niitä öljyssä. Viipaloi myös sienet ja lisää joukkoon. Sekoittele, kunnes neste haihtuu. Lisää muhennokseen ruokakerma ja pesto sekä mausteet ja hauduttele viitisen minuuttia.

 

Sen jälkeen juustokastikkeen valmistukseen. Sulata kattilassa voi, lisää jauhot ja sekoittele jotta jauhot kypsyvät (varo ruskistamasta jauhoja). Lisää maitoa pienissä erissä samalla vispilällä sekoittaen. Aina kun kastike alkaa sakenemaan, lisää taas lisää maitoa. Jatka, kunnes kaikki maito on käytetty. Anna kiehua miedolla lämmöllä 5 minuuttia. Maista, onko jauhot kypsiä (jos jauhot ovat raakoja, maistuu kastike tietysti raaoilta jauhoilta). Hauduttele tarvittaessa vielä lisää kunnes jauhot ovat kypsiä. Lisää juustoraasteet ja mausteet.

 

Kokoa lasagne voideltuun suorakaiteen muotoiseen vuokaan levittämällä ensin pohjalle kerros juustokastiketta, sen päälle lasagnelevyjä, kerros sienimuhennosta ja juustokastiketta. Jatka näin, kunnes kaikki levyt ja kastikkeet on käytetty. Lopuksi päällimmäisen lasagnelevykerroksen päälle vielä juustokastiketta sekä juustoraasteet. Paista 200 asteisessa uunissa n. 40 min.



Juuri uunista otettu lasukka.

Viikonloppupuuhasteluja

Sitä on taas nopeasti viikko vierähtänyt helteistä nauttiessa. Palaan tässä viime viikonloppuun, joka kului nopeasti vaikka olimme miehen kanssa ottaneet perjantainkin vapaaksi. Miehen työkaveri USA:sta oli viikon verran Tampereella käymässä. Kutsuimmekin hänet perjantaina luoksemme parvekkeelle grillaamaan. Tarjosimme perunasalaattia, vihreää salaattia, pekoniin käärittyjä sieniä, erilaisia makkaroita ja lihoja. Leipänä tarjolla oli saaristolaisleipää. Jälkiruoaksi olin tehnyt pappilan hätävaraa. No, alkuperäinen idea oli leipoa Kinuskissan sivulta löytynyt marenkikakku (olen tehnyt tätä aiemminkin ja kakku on todella herkullinen). Tietysti tällä kertaa kaikki ei kuitenkaan mennyt kuten Strömsössä. Jostain syystä paistamani marenkikakkupohja jäi raa'aksi, minkä vuoksi en saanut levyä irrotettua leivinpaperista (vaikka olin voidellut leivinpaperin ennen taikinan levittämistä). Hätä keinot keksii, joten päätinkin soveltaa ja tehdä Pappilan hätävaraa (joka on pelastanut minut jälkkärikatastrofeilta aiemminkin). Vaahdotin siis kakkuun tarkoitetun kerman ja sekoitin sen yhteen maitorahkan kanssa. Laitoin syvään lasikulhoon kerroksittain sokeroitua rahka-kermaseosta, murusteltua marenkia, Digestive -keksin palasia, kinuskikastiketta sekä tuoreita mustikoita ja mansikoita. Jälkkäri oli superhyvää, vieraammekin tykkäsi kovasti. :)

Grillausherkut. Harmi kun sää oli tuolloin viime viikonloppuna huono.

 

Lauantaina taas nautittiin Tampereen eri tapahtumista. Museoiden yön lisäksi kaupungissa vietettiin Rakas Tampere -tapahtumaa, jonka kunniaksi keskustorille pystytetyltä lähiruokahampurilaiskojulta syötiin hampparit lounaaksi. Lisäksi ihastelimme keskustorin käsityöläistorin antia sekä Tallipihan tarjontaa, josta mukaan tarttui ihana Humbugi asusteen kierrätysmateriaaleista valmistama käsilaukku. Puodissa oli seinällinen Humbugi Asusteen mallikappaleita ja kakkoslaadun tuotteita reilusti alennetuin hinnoin. Oma pieni veskanikin oli sieltä. Illalla kävimme syömässä vielä suosikkipaikassamme American Dinerissa. Eihän tuo mikään fine dining -ravintola ole, mutta paikasta saa edulliseen hintaan maukkaita hampurilaisia ja leipiä ystävällisen ja nopean palvelun kera.
 

Ihana laukku, joka on tehty tummanvihreästä sametista ja mustasta nahasta.

 

Koska varsinaisena äitienpäivänä olimme anoppilassa, suuntasimme sunnuntaina vanhemmilleni äitienpäivän myöhäiseen viettoon. Olin ostanut Tukholman reissulta Vintage Emmaukselta kaksi ihanaa vanhaa posliinista säilytyspurkkia, toisessa lukee kauraryynit, toisessa sokeri. Koska äitini rakastaa minun laillani vanhoja astioita ja hänen keittiössään on kesäisin vallitsevana värinä vaaleanpunainen, oli purkit kuin luotu äidilleni. Hintakaan ei ollut paha, vain 60 kruunua kappale.

 

Ihanan suloiset vanhat posliiniset keittiöpurkit

 

Mainostelenpa vielä tähän loppuun tämän viikon lauantaina olevaa Siivouspäivä -tapahtumaa. Koska olen täällä aiemmissa postauksissa valitellut tavarapaljoutta ja nurissut kovista kirpputoripöytävuokrista, otan tämän tapahtuman mielelläni vastaan mahdollisuutena myydä omia turhakkeita eteenpäin. Itse menen siis myymään Tampereen Hämeenpuistoon, josta käsittääkseni löytyy myyntipöytänsä rekisteröineitä myyjiä jo 20 kappaletta. Minun pöydältäni löytyy vaatteiden ja kenkien lisäksi vintagekäsilaukkuja ja muutama vintagemekkokin taitaa löytyä. Onneksi sääkin on lauantaina suosiollinen, auringonpaistetta ja hellettä. Mikäs siinä myydessä. Tervetuloa kaikki paikalle kykenevät siis ostoksille Hämeenpuistoon! :)

 

 

Uusi lounaspaikka: Bar Burrito

Kävin tänään sisareni kanssa testaamassa uuden Arto Rastaan perustaman Bar Burrito -paikan jugendtorilla lounasaikaan. Kaikki erilaiset ruokapaikat ovat mielestäni erittäin tervetulleita Tampereelle.  Yhden maissa paikassa oli hyvin tilaa, joskin muitakin lounastajia oli. Pidin kovasti ravintolan tyylistä, joka oli tosiaankin viety loppuun asti yksityiskohtia myöten. Sisutus ja tyyli oli karu ja industrial -henkinen.

 

Ideana on kiva, että jokainen asiakas voi valita itse mieleisensä burriton. Itse otin pohjalle papu-korianteritäytettä. Seuraavaan täytevaihtoehtoon minulta löytyykin se ainoa moitteen sana. Erilaisia lihavaihtoehtoja oli monenlaisia, mutta ainoastaan kaksi kasvissyöjälle: vuohenjuusto ja katkarapu. Vuohenjuusto nyt on aika voimakkaan makuista (itse siitä kyllä tykkään), joten se kuitenkin jakaa mielipiteitä rajusti. Vegaanille tuolta ei löytyisi mitään kakkostäytevaihtoehtoa. Otin siis itse vuohenjuustoa. Kaiken kaikkiaan burritoni sisälsi siis papu-korianteritäytettä, vuohenjuustoa, marinoituja kirsikkatomaatteja sekä coleslawta, juustoraastetta, valkosipulikastiketta sekä kuivattua sipulia.

 

Burritot kääräistiin hauskasti paperiin ja laitettiin koreihin. Todella kiva ja omaperäinen idea. Burriton syönti oli kuitenkin sen verran sottaista puuhaa (kastikkeita ja täytteitä valui erityisesti lopussa), joten paikka ei ehkä ole ideaali romanttisille treffeille :). Burritot maksoivat 8,50€, vaihteleva päivän burrito maksoi 8€. Ja koska olin siskoni ja hänen vauvansa kanssa liikenteessä, mainittakoon että tuonne mahtui hyvin vaunuilla. Paikalla oli itse asiassa kolmet vaunut ja hyvin riitti tila! Ei siis ole mitenkään liian vieri viereen ahdettu pöytiä.

 

Burrito Bar on auki arkisin kymmeneen, joten sinne voi pistäytyä myös illalla pikkunälän yllättäessä. Nopealla vilkaisulla huomasin myös, että paikasta sai mudcake -leivoksia sekä erilaisia alkoholijuomia (ainakin puna- ja valkoviiniä). Pisteenä iin päälle vielä reipas ja ystävällinen henkilökunta. Tuonne menen kyllä ehdottomasti uudelleen!

 

 

 

 

Kiva seinäkoriste

 

Siinä burritoni odottelee syöjäänsä

 

 

Burritot oli kivasti kääräisty paperiin ja laitettu koriin

 

Jauhot pöllyää: Perjantaileipomuksia

Viime viikon perjantai oli historiallinen päivä. Yleensä nimittäin olen tuona päivänä aivan poikki ja väsynyt kuluneesta työviikosta. Viime viikon perjantaina kuitenkin olin poikkeuksellisen energinen. Aloinkin heti kotiin tullessani kokkailemaan kivaa iltapalaa perjantain kunniaksi. Tein minipizzoja Maku -lehden ohjeella sekä jälkiruoaksi vielä uusimman Ruoka Pirkan ohjeella mustikkatorttua. Molemmat tuotokset onnistuivat hyvin, ne olivat helppoja ja nopeita tehdä. Innostuin erityisesti mustikkatortusta, joka voisi olla maukas myös vaikkapa vadelmasta tehtynä. Kesällä, kun tuoreita marjoja on saatavilla, kiisselin sijaan voisi ripotella marjoja tortun päälle.

 

Tässäpä vielä ohjeet, miten nuo leipomukset tein:

Minipizzat

Tarvitset:

1 pkt pikkurieskoja (itse käytin perunarieskoja, mutta tavallisetkin rieskat käyvät)
tomaattimurskaa/pyrettä
1 tlk tonnikalaa
1/2 pkt aurajuustoa
1 prk herkkusieniä
1 pss juustoraastetta

Laita rieskat leivinpaperin päälle pellille. Levitä pohjille tomaattimurskaa. Ripottele pinnalle täytteet, lopuksi juustoraaste. Paista 225 asteessa (itse paistoin 250, tuli inan liian tummia) noin 15 minuuttia.

Tarjoa salaatin kanssa.

Mustikkatorttu

Tarvitset:

päällinen:
400g pakastemustikoita
1 1/2 rkl perunajauhoja
3/4 dl sokeria

pohja:
1 pkt Domino minttu -keksejä
75 g voita

täyte:
1 prk kuohukermaa
1 rs maustamatonta tuorejuustoa
3/4 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Aloita tortun valmistaminen mustikkapäällisestä. Laita jäiset mustikat kattilaan ja kuumenna miedolla lämmöllä kunnes neste alkaa erottumaan. Lisää keskenään sekoitetut sokeri ja perunajauhot ja lisää sekoittaen mustikoiden joukkoon. Kuumenna sekoittaen, kunnes kiisseli kuplii. Ota pois levyltä ja jäähdytä vaikkapa kylmää vettä sisältävässä tiskialtaassa.

 

Tee seuraavaksi pohja. Sulata voi ja murskaa keksit. Sekoita keskenään ja painele normaalin piirakkavuoan pohjalle tiiviisti. Laita jääkaappiin jähmettymään.

 

Nyt on vuorossa täyte. Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää joukkoon sokerit sekä maustamaton tuorejuusto.

 

Levitä jähmettyneen pohjan päälle kermatäyte, lusikoi päälle lopuksi jäähtynyt mustikkakiisseli.

Tässä jo puolet mustikkatortusta on syötynä.  Olkoon todisteena myös siitä, että oikeasti oli maistuvaa.

Minipizzat (ne kaksi viimeistä) köllii nätisti vierekkäin.

Lukutoukan tuomio: Sophie Kinsella, Soitellaan, soitellaan!

Sain juuri luettua Cecelia Ahernin lisäksi toisen ehdottoman suosikkikirjailijani Sophie Kinsellan kirjan "Soitellaan, soitellaan!".  Tykkäsin kirjasta kovasti, mielenkiintoista (joskin ennalta arvattavaa), mukaansa tempaavaa ja viihdyttävää. Tarina kertoo häitään suunnittelevasta Poppysta, jolle sattuu ja tapahtuu surkuhupaisia asioita. Arvokkaan perintökihlasormuksensa katoamisen myötä Poppy tutustuu mieheen, jonka kanssa joutuu olemaan puhelimen lainaamisen kautta yhteyksissä. Mitenkä lopulta käy Poppyn häiden, kenestä tulee sulhanen? Todella ennalta arvattavahan juoni on, ja niin monta kertaa "nähty" Kinsellan muissa kirjoissa. Mutta tämän lukemisesta tuli kuitenkin hyvä mieli eikä juonenkäänteet vaatineet superkeskittymistä. Mukava kirja mukaan otettavaksi kesällä vaikkapa rannalle.  :)