Kauhan varressa: sieni-kasviskastike

Viime viikonloppuna kävin kotiseudullani sienimetsässä. Metsästä löytyi kyllä paljon tatteja, tosin madonsyöminä tai homeisina. Olimme ilmeisesti liikenteessä liian myöhään ja madot olivat kerinneet apajille ennen meitä. Onneksi pappani oli myös käynyt sienessä ja lahjoitti minulle (säälistä)kopallisen karvarouskuja. Ryöppäsin sienet ja osasta kokkasin vanhaa suosikkiani, Pippurimylly -blogista alun perin löytämääni sieniruukun ohjetta. Tosin itse tein sen ihan kastikeversiona perunan kanssa tarjottuna.

Tämä on takuuvarma resepti, joka onnistuu joka kerta! :)

Sieni-kasviskastike

400 g sieniä
1/2 sipuli
1 valkosipuli
2 porkkanaa
1 kesäkurpitsa
2 dl kuohukermaa
1 prk creme fraiche
1/2 kasvisliemikuutio

Paistele pienittyjä sieniä pannulla öljyssä, kunnes neste haihtuu. Lisää joukkoon pilkottu sipuli, kesäkurpitsa ja porkkana. Kääntele hetki.

 

Lisää joukkoon kerma ja creme fraiche ja murusteltu liemikuutio. Anna kiehua noin vartin verran. Mausta.

Iloisen värikäs kasvis-sienikastike

Elokuvissa

Käyn suht usein elokuvissa. Nautin elokuvissa käymisestä suunnattomasti. Vaikka kotoa löytyykin iso TV, on elokuvan katseleminen aivan eri elämys leffateatterissa saatikka kotisohvalla. Elokuvateatteri on aivan lähellä kotiamme, joten matkakaan ei ole este. Rakastan aulassa leijuvaa popcornin tuoksua ja kutkuttavaa jännitystä odottaessa elokuvan alkamista. Oikein mukaansa tempaavaa elokuvaa katsoessa sitä siirtyy ikään kuin toiseen maailmaan, irtaannun täysin arjesta ja pystyn unohtamaan kaikki mielessä pyörivät arkipäiväiset "ongelmat". Hyvän elokuvan jälkeen olo on epätodellinen, kun leffan aiheuttama leijuminen on ohi ja on palattu takaisin todellisuuteen.

 

Kesän aikana elokuvissa käynti jäi kyllä paitsioon. Helteisinä päivinä auringon paistaessa ajatus sisällä pimeässä salissa istumisesta ei oikein houkuttanut. Mutta nyt taas syksyllä harmaalla sadesäällä leffaan meno on oikein varteenotettava vaihtoehto. :)

 

Vaikka Finnkinon Plevna -elokuvateatteri on aivan lähellä kotiamme, suosikkileffateatterini on kuitenkin Kehräsaaressa oleva Niagara. Sen pieni sali luo aivan omanlaisensa tunnelman. Elokuvaa ennen tai jälkeen voi nauttia vaikkapa kupposet kaakaota paikkan yhteydessä olevasta baarista.

 

Niagarassa kävin siskoni kanssa katsomassa Woody Allenin ohjaaman Magic in the Moonlight, joissa näyttelivät Emma Stone ja aina niin ihana Colin Flirth. Pidin kovasti Woody Allenin aiemmin tekemästä Midnight in Paris -elokuvasta ja odotin innolla tätä uutta elokuvaa kaikkine ihanine 20 -luvun vaatteineen. Mutta eipä tämä uutukainen yltänyt silmissäni ihan yhtä korkealle kuin vanha suosikkini. Elokuva sisälsi Allenin elokuville tyypillistä nokkelaa sanailua ja pitkiä dialogeja, jonka koin tässä tylsäksi. Juoni sinällään oli aika tapahtumaköyhä ja junnasi paikallaan. Leffa oli kuitenkin ihan viihdyttävä ja tunnelmaltaan kiva. Antaisin itse tästä kolme tähteä viidestä.



Emma Stone esittää meediota, jonka temput skeptinen taikuri Colin Flirth aikoo paljastaa. Kuva napattu täältä.

Kävin myös katsommassa Lasse Hallströmin ohjaaman Herkullinen elämä -elokuvan, joka oli kerrassaan mahtava. Yritin pinnistellä, mutta en kyennyt muistamaan, koska viimeksi olisin nähnyt näin hyvän elokuvan tässä genressä. Elokuva oli vangitseva, mukaansa tempaava, iloinen, toiveikas sekä välillä koskettava. Ihana intialainen musiikki ja kulttuuri (sekä ruoka) yhdistyi pieneen maalaisranskalaiseen kylään (ja ruokaan) huumaavaksi kokonaisuudeksi. Elokuvan jälkeen teki todella mieli intialaista ruokaa! :D Voin suositella elokuvaa kyllä kaikille, antaisin arvosanaksi täydet viisi tähteä viidestä.

Helen Mirrenin hahmo on tyyliltään ihanan elegantti ja vintagehenkinen. Huippukokkia näyttelevä Manish Dayal on taas superkomea. Oikean ruoan lisäksi on siis myös silmän ruokaa tarjolla. :) Kuva napattu täältä.

Siirrytäänpä romanttisista elokuvista toiseen genreen. Näin muutama viikko sitten nimittäin erittäin hyvän kauhuelokuvan nimeltä "Deliver us from evil". Pidän siis itse kauhuelokuvista, suosikkejani ovat puukkoa heiluttelevien sarjamurhaajien sijasta yliluonnillisia elementtejä omaavat elokuvat. Niinpä tämä demoneja ja riivausta sisältävä leffa upposi kuin kuuma veitsi sulaan voihin. Pelottavassa ja kiinnostavassa elokuvassa hääri pääosassa Hulkista tuttu symppis Eric Bana. Elokuvassa oli mukana myös sopiva määrä huumoria keventämässä paikka paikoin hyytävää tunnelmaa. Suosittelen kaikille kauhun ystäville, arvosanaksi annan neljä tähteä viidestä.

 

Pahimpia (eli samalla parhaimpia!) ovat elokuvat, jotka "perustuvat tositapahtumiin", aivan kuten tämä. Kuva napattu täältä.

 

Kauhan varressa: Aura-punajuuri-soijarouhekastike

Syksyllä punajuuri on ajankohtainen juures. Itse en jostain syystä ole koskaan erityisemmin pitänyt punajuuresta, itse asiassa koen tästä huonoa omaatuntoa. Lähinnä siksi, että kotimaista juuresta tulisi hyödyntää ruoissa, mutta itse olen jättänyt kaikki punajuurikeitokset väliin. Aina välillä tosin olen kokkaillut jotain punajuuresta kokeilumielessä, mutta en ole tottunut / tykästynyt punajuuren voimakkaaseen makuun.

En ole luovuttanut punajuurikokeilujeni suhteen ja viikonloppuna testiin menikin Valion sivuilta löytyvä jauhelihakastike, josta löytyi myös aurajuustoa ja punajuurta. Kasvissyöjänä tosin korvasin jauhelihan soijarouheella. Kastikkeesta tuli erittäin hyvää, yllätyin positiivisesti! Ensimmäinen punajuuriruoka, josta pidän. :)

Tässäpä vielä ohje, miten kastikkeen tein:

Aura-punajuuri-soijarouhekastike

1 sipuli
öljyä
1,5 dl tummaa soijarouhetta
3 dl lihalientä
3 tuoretta punajuurta
5 dl kasvislientä
1 prk ruokakermaa
150g aurajuustoa
suolaa, pippuria

Pilko sipuli ja kuullota sipulisilppua öljyssä. Lisää soijarouhe ja lisää lihalientä pienissä erissä sekoitellen kunnes kaikki neste on imeytynyt rouheeseen. Lisää hieman suolaa.

Kuori ja raasta punajuuret hienolla terällä (sulautuu paremmin soijarouhesoosiin eikä punajuuri maistu niin voimakkaalle). Lisää soijarouheen joukkoon punajuuret ja kasvisliemi. Keitä kannen alla miedolla lämmöllä n.30 minuuttia.

Lisää lopuksi murennettu aurajuusto ja ruokakerma, kiehauta ja tarkasta maku. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Syyshöpinöitä ja kirppisostoksia

Syksy on sadonkorjuun aikaa, jolloin torit täyttyvät omenoista, sienistä ja puolukoista sekä juureksista. Itse osallistuin sadonkorjuuseen tekemällä kaksi eri sienireissua. Sienireissuni päätyvät erittäin usein turhautumiseen; koska en ole alunperin Tampereelta päin kotoisin, ei minulla ole aavistustakaan hyvien sieni- tai marjametsien sijainnista. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin tuntikausien samoileminen metsässä hyttysten ja hirvikärpästen (hui!) saaliina. Varsinkin kun omaksi saaliiksi usein jää muutama hassu madonsyömä sieni. 

Uhmasimme kuitenkin aiempia huonoja sienestys- ja marjastuskokemuksia ja reippaana lähdimme jopa kahtena eri kertana metsään. Koska en ole mikään sienestysvirtuoosi, tunnistan ainoastaan haperot, rouskut, kantarellit, suppilovahverot ja tatit. Ja tietysti ne kärpässienet! Itse asiassa oikein ärsyttää kun Martat tai vastaavat kotitalousneuvojat jakelevat eri medioissa vinkkejä tarkkaan taloudenpitoon. Tähän yleensä sisältyy kehotus mennä hakemaan metsästä ilmaista marjaa ja sientä. Ei sitä niin vaan sienestetä! Kuten tuossa juuri kerroin, ei hyvien sieni- tai marjametsien löytäminen ole mikään helppo juttu ja itsestään selvyys. Tuntikausien epätoivoisen rämpimisen tuloksena saattaa löytää muutaman epäillyttävän sienen, jonka tunnistamisesta ei ole vaarmuutta. Elikkä jos niitä sieniä sattuu onnekkaasti löytämään, on niiden oikea tunnistaminen sitten jo toinen juttu. Ja ikinä ei saa syödä sientä, josta on epävarma! Ja varsinkin autottomana kaupungissa se metsään meno ei nyt niin helppoa edes ole. Pyörällä vaan hurauttamaan maaseudulle tai sitten bussilla...

No, ininät sikseen. Ensimmäisellä sienestyskerralla saaliiksemme tuli litran verran kantarelleja! :) Paras omin nokkineni hankittu sienisaalis ikinä. Ne päätyivät myöhemmin illalla paistettuina leivän päälle. Nam! En myöskään saanut reissulla yhtäkään hirvikärpästä. Tämä toki vaati sen, että näytin liinanen päässä ihan karjakolta. Tosin koko ajan metsässä ja illalla harhaisuuksissani tunsin aivan kuin jokin kutittaisi ja liikkuisi päänahassa. Psykosomaattista oireilua, onneksi. Toisella sienestyskerralla emme olleetkaan niin onnekkaita, vaan löysimme läjän haperoita. Tosin madot olivat löytäneet ne jo kauan ennen meitä, joten jouduimme jättämään sienet metsään muutamaa hassua poikkeusta lukuun ottamatta.

En nyt tässä lopuksi jaa kuvaa sienistä, metsäreissusta tai tekemästäni sienivoileivästä. Äitini on syntynyt syyskuussa, joten askartelin hänelle vanhasta vuoden 2013 Martta Wendelinin seinäkalenterista syksyn lapselle sopivan kortin. Leikkasin kuvan irti kalenterista ja liimasin toiselle puolelle saman kokoisen askartelukartongin palan. Leimasin vielä onnea -toivotuksen kortin yläosaan ja kiersin alaosaan muutaman kierroksen rustiikkista nauhaa. Siinäpä se!

Äitini oli aiemmin tuonut esille sen, kuinka oli hakemassa itselleen kirpputorilta vanhaa punaista kahvipurkkia. Äiti jopa meinasi ostaa sellaisen yhteisellä kirpputorireissullamme, mutta kielsin häntä purkin liian kalliin hinnan takia. Tiedän kyllä, että vanhojen kahvipurkkien hinta pyörii kirpputoreilla siinä kympin hujakoilla, monet jopa reilusti ylikin. Itse olen kuitenkin kaikki viisi kahvipurkkiani onnistunut löytämään edullisesti, minkä vuoksi en suostu niistä kovin suuria summia maksamaan. Tänään siis pidin Moron peräkonttikirppiksellä silmät avoinna ja löysinkin äidille lahjaksi hänen halajamansa purkin. Ja hintana vain 5€! :)  

Omenakortti syksyn lapselle 

 

 

Pauligin kahvi edessä on helppo hymyillä

 

 

 

Itselleni löysin vain yhdellä eurolla kauniin ja romanttisen kukkahuivin.