Muutto vihreälle saarelle

Pilkkumi -blogini on viettänyt jo pidemmän aikaa hiljaisuutta. Tämä johtuu tapahtumarikkaasta vuodesta. Keväällä ja kesällä kohdistin ylimääräisen energiani hääjärjestelyihin. Elokuisten häidemme jälkeen puhalsivat taas muutosten tuulet. Tuoreena avioparina huomasimme syksyllä olevamme tilanteessa, jossa molempien vakituiset työt olivat historiaa ja irtisanomisten myötä olimme töitä vailla. Hetken ihmeteltyämme tilannetta, päädyimme kääntämään negatiivisilta kuulostaneet muutokset uusiksi mahdollisuuksiksi. Olimme jo kauan haaveilleet muutosta ulkomaille. Tätä käytännön taasolla jarrutti töiden saamisen vaikeus ulkomailta sekä tietty turvallisuushakuisuus, molemmillahan oli vakituiset työt kotimaassa. Nyt kun töitä ei enää ollut, ei samoin löytynyt enää tekosyitäkään jäädä Suomeen. Mieheni työskentelee IT -alalla, jossa erityisesti Pirkanmaalla on aika haastava työllistymistilanne, toisin kuin monessa muussa maassa. 

Mieheni odotellessa YT-neuvotteluiden alkua, hän haki yhtiön sisältä kolmea eri paikkaa. Vaihtoehtoina olisivat Saksa tai sitten Irlanti, jossa kaksi muuta paikkaa sijaitsivat. Lopulta marraskuussa mieheni sai vihdoin tarjouksen Irlannissa sijaitsevasta työstä. Niinpä pakkasimme nopealla aikataululla kimpsumme ja kampsumme ja muutimme Irlantiin marraskuun lopulla! :) Itse en ollut koskaan aiemmin käynyt Irlannissa, mutta jostain mystisestä syystä olin tuntenut pidemmän aikaa voimakasta mielenkiintoa saarivaltiota kohtaan. Olinkin miehelle monesti hekumoinut, kuinka ihanaa olisi asua joskus Irlannissa. Pitää olla jatkossa varovainen siitä, mitä toivoo. Se voi nimittäin toteutua! :) 

Itse taas päädyin käyttämään ulkomaille muuton hyväksi siihen, että päätän aikoinaan kesken jääneet maisteriopintoni loppuun. Täältä käsin olenkin väsäillyt graduani ja se onkin tällä hetkellä loppuhiontaa vailla. Tulevana KTM:nä koen työmahdollisukksieni olevan varmasti hyvät täällä Irlannissa. Elämä siis hymyilee ja uuteen maahan ja kulttuuriin tutustuminen on ollut mielenkiintoista. :)

Kuva napattu täältä.

 

Isäinpäivä

Askartelin isälleni sunnuntaiseksi isäinpäiväksi kortin. Päällystin korttipahvin Tiger -kaupan askartelupaperilehtiön papereilla ja koristelin Tigerista ostetulla pitsinauhalla, jossa oli takana tarranauha. Tuo nauha oli jäänne hääaskarteluistamme. Edullisen hintainen ja tosi kätevä eri askarruksissa! Leimasin Tigerin leimasimella onnittelut (harmi vaan kun i-kirjaimeen oli jäänyt paljon mustaa väriä, mikä näkyi ikävästi) ja teippasin keskelle paperimassasydämen. Paperimassasydämiä tein sarjatuotantona tulevia jouluaskarteluja ja -kortteja silmällä pitäen. Laitanpas tähän alle vielä paperimassasydämien ohjeen, jonka nappasin Kaarnasydän ja sammalkranssi -kirjasta. 

Paperimassasydämet

Ohje:

Revi mattapintaisia (kiiltäväpintaiset paperit eivät käy) sanoma- tai mainoslehtiä tai wc-paperihylsyjä pieneksi silpuksi tilavaan astiaan. Meille ei tule sanomalehtiä, mutta koska ovestamme ei löydy mainostenjakokieltokylttiä, ei pulaa paperista tullut. Istuin tovin jos toisenkin TV:n äärellä vati sylissä paperia repien. Itse asiassa puuha oli todella rentouttavaa!  Kannattaa yrittää silputa paperi mahdollisimman pieniksi paloiksi, koska tällöin paperimasssasta tulee helpommin tasaisempaa. Silppua paperia sen mukaan, kuinka paljon massaa haluat.

Lisää astiaan reilusti vettä. Tarkoituksena olisi, että paperin palat lilluisivat vedessä. Anna veden imeytyä papereihin rauhassa, useimman tunnin ajan tai seuraavaan päivään.

Soseuta paperisuikaleet veteen joko sauvasekoittimella tai sähkövatkaimella. Ainakin itselläni massaa ja vettä oli paljon, jolloin sain vispata massaa todella kauan, ennen kuin rakenteesta tuli tasaista.

Ota siivilä, johon laitat massaa ja valuta ylimääräinen vesi pois. Itselläni massa oli niin vetistä, että kauhaisin pikkusiivilälläni vadista massaa ja valutin vedet pois tiskialtaan yläpuolella.  

Levitä työtasolle (tai vaikkapa uunipellille) leivinpaperi, johon asetat haluamasi piparkakkumuotin. Itse käytin sydänmuottia. Ota massaa siivilästä (itse otin sormin) ja painele ja levitä tasaiseksi kerrokseksi muottiin. Itse  tein muutaman ohuen sydämen (kuten kortissa), mutta valtaosan tein aika paksuiksi, jotta niitä voisi käyttää maalattuina vaikkapa joulukuusenkoristeina. Nosta muotti ja tee uusi sydän viereen. Toimi näin, kunnes kaikki massa on käytetty. Anna sydänten kuivua tai vie ne lämpimään paikkaan kuivumisen nopeuttamiseksi. 

Valmiit paperimassakoristeet voi vaikka maalata ja  koristella kimalleliimalla. Keskelle voisi myös liimata pienen kiiltokuvan. Sydämiä voi liimata kortteihin tai tehdä niistä vaikkapa joulukuusenkoristeita, joululahjapakettien koristeita tai vaikkapa liimata niitä kuumaliimalla kranssipohjaan. Samalla tekniikalla toki voi tehdä koristeiden sijasta ihan paksua paperia, josta voi askarrella kortteja. 

Helppoa ja hauskaa, tätä voi myös tehdä lastenkin kanssa!

Isäinpäiväkortin lisäksi tein tuosta samasta kirjasta pieniä suklaanappeja. Tosin oikeaa suklaata näihin ei tullut vaan kyseessä on enemmänkin kinuski, johon on lisätty mantelirouhetta ja kaakaojauhoa. Näiden valmistaminen oli myös helppoa, aikaa vaatii vain massan keittely sekä nappien kuivuminen. Laitoin nämä isälle lahjaksi pieneen paperipussiin, joka on jääkaapissa säilytyksessä. Suklaanappeihin sopisi varmasti hyvin vaikkapa muutama tippa piparminttuaromia tai appelsiininkuoriraastetta. Tässäpä alla ohje:

Suklaanapit

Ohje:

2 dl kuohukermaa
2,5 dl sokeria
50 g voita
2 rkl kaakaojauhetta (tummaa, leivontaan tarkoitettua)
1 dl mantelirouhetta

Mittaa kattilaan kerma, sokeri, kaakaojauhe ja voi. Keitä keskilämmöllä n. 45 min. Seos on valmista silloin kun pudottaessa pienen tipan massaa kylmäänn vesilasiin, tippa jähmettyy saman tien.

Lisää lopuksi mantelirouhe.

Nosta lusikalla massaa leivinpaperin päälle. Näin muodostuu kauniita pyöreitä nappeja massan levitessä. Anna kovettua ja säilytä valmiit napit jääkaapissa.

Leimaintekstit voisi kyllä olla paremmin keskitettyjä...

Kauhan varressa: Paistettua riisiä, tofua, sieniä ja kasviksia

Olen ollut koko ikäni sekasyöjä, joskin viime vuosina tunsin suurta omantunnon tuskaa lihaa syödessäni. Useamman vuoden ajan ainoa liha, jota söin oli ainoastaan erilaiset nakit, makkarat ja jauheliha. Pihvit, palaliha ja broiler ällöttivät rakenteensa vuoksi. Lopulta pari vuotta sitten suuren askeleen (pieni askel ihmiskunnalle, suuri minulle) ja päätin aluksi kokeilla yhden kuukauden ajan kasvissyöntiä. Kun kuukausi sujui kivuttomasti, päätin jatkaa ruokavalion noudattamista. Söin siis tuolloin kalaa, kanamunia ja maitotuotteita, jotta muutos sekasyöntiin ei olisi heti niin suuri. Tuoreimmat MOT -ohjelman teurastamovideokohun myötä mittani tuli täyteen ja päätin kokeilla vegaanista ruokavaliota. Vegaanisuus oli kiehtonut aiemminkin, mutta en ollut uskaltanut lähteä toteuttamaan ruokavaliota, koska se tuntui niin kovasti erilaiselta ja "vaikealta". Nyt vegaanista ruokavaliota on takana viikko ja olo sekä omatunto tuntuu hyvältä. :) Onneksi asun Tampereella, josta löytyy hyvin erilaisia vegaanisia tuotteita. Itseäni tässä alkutaipaleella on auttanut Vegaanituotteet -sivusto, jossa olen rauhassa omaan tahtiin tutkinut vegaanituotevaikoimia eri kategorioissa.  Oikeutta eläimille -sivustolta on myös mahdollista tilata itselleen ilmaiseksi kasvissyöjän infopaketi, josta on varmasti paljon hyötyä aloittelevalle kasvissyöjälle. Olen myös ahkerasti selaillut Cocochili -vegaaniblogia, jossa on kosolti erilaisia ruoka- ja leivontareseptejä. Liityin myös Facebookissa Vapaamieliset vegaanit -ryhmään, josta saa tarvittaessa vertaistukea ja vinkkejä. Edellä mainituilla sivuilla kannattaa myös vaikka sekasyöjien vierailla, kasvisruokien lisääminen ruokavalioon on aina tervetullutta itse kullekin. Olen itse sitä mieltä, että fanaattisuus, oli se sitten minkä tahansa asian suhteen, on pahasta. Tästäpä johtuen olenkin juuri tuossa Vapaamieliset vegaanit -ryhmässä. Pyrin noudattamaan vegaanista ruokavaliota, mutta maailmani ei kaadu siihen, jos joskus erityistapauksissa lautaselleni olisikin livahtanut vaikkapa maitotuotteita tai liivatetta. Mielestäni tärkeämpää on se, että kukin omista lähtökohdistaan ja omalla tavallaan pyrkii tekemään muutoksia, olivat ne sitten kuinka pieniä tahansa.

Ja nyt itse asiaan, eli varsinaiseen reseptiin. Pippurimylly -blogin kasviskategoriasta löysin maittavan paistetun riisin reseptin, jossa mukana oli tofua ja kasviksia. Tämä olisi varmasti hyvä tapa käyttää ylijäänyt jämäriisi, mutta minä keittelin riisin ihan varta vasten. Kaapistani puuttui lehtikaali, joten pilppusin sen tilalle puolikkaan punaisen paprikan. Paistettu riisiruokiinhan (ja myös nuudeli-) voi heitellä mitä tahansa kaapista löytyy. Tässäpä alla ohje:

Paistettua riisiä, tofua, sieniä ja kasviksia

seesamiöljyä
1 sipuli
2 valkosipulia
3 jumboherkkusientä
250 g parsakaalia
300 g kylmäsavutofua
1/2 paprika
4 dl kypsää riisiä
1 rkl soijakastiketta
1 rkl osterikastiketta 
1 rkl chilikastiketta

Keitä riisi. Pieni parsakaali kukinnoiksi ja keitä kypsäksi. Silppua sipulit ja kuullota ne öljyssä. Lisää joukkoon viipaloidut herkkusienet ja paista, kunnes neste on haihtunut. Lisää joukkoon tofu ja kasvikset ja kääntele hetki. Kaaa lopuksi joukkoon keitetty riisi ja mausta.

Ravintola 4 vuodenaikaa Pyynikki

Tampereen kauppahallissa sijaiseva 4 vuodenaikaa -ravintola on monien ehdoton lemppari lounastelupaikka. Paikan ruoat ovat kyllä todella maukkaita, mutta itse en niin pidä Kauppahallista siellä lounasaikaan vallitsevan hälyn ja ruuhkan takia. Myös kyseisessä ravintolassa on sen verran vähän asiakaspaikkoja, että itselle tulee ainakin kiire poistua heti kun ruoka on syöty. Pidän ennemmin siitä, että saan rauhassa ja seesteisesti nauttia lounaani. 

Suuntasimme tänään vanhalle Pyynikin Trikoon tehtaalle Finlaysonin poistopäivien vuoksi. Mukanamme oli sisko, joka oli ajatellut ostaa lapselleen yhteistyökumppani Reiman ulkoiluvaatteita. Koska Poistopäivät olivat alkaneet jo viime viikolla, oli tässä vaiheessa (ja varmasti myös siksi, että tulimme paikalle tunnin ennen sulkemisaikaa) monet laarit jo tyhjät. Mukaamme tarttui kuitenkin todelliseen tarpeeseen 2 kpl patakintaita. Aiemmin meillä olikin vain yksi patakinnas, jonka heitin muutama kuukausi sitten roskiin huonon kunnon takia. Nyt siis löytyi pirtsakan väriset kintaat molempiin käsiin edullisesti (4€/kpl).

Olin pari päivää aiemmin lukenut jutun Tamperelaisesta uudesta 4 vuodenaikaa -ravintolasta, joka on avattu juurikin tuonne Pyynikin Trikoon kompleksiin. Ravintola löytyikin Poistopäiviin johtaneiden portaiden vierestä, joten poikkesimme siellä poispäin lähtiessä. Ravintola oli sisustukseltaan industrial -henkinen, mikä tietysti sopi hyvin miljööseen. Mielestäni tyyliä ei oltu kuitenkaan viety ihan loppuun asti ja muutamat sisustusratkaisut vähän mietityttivät. Lounasaikaan tarjolla on buffet ja lounasajan ulkopuolella on mahdollista tilata listalta annoksia. Vaihtoehdot kuulostivat hyviltä ja niitä oli myös sopiva määrä: yksi keitto, pari salaattia ja kaksi liharuokaa, joista toinen oli hampurilainen. Päädyimme koko seurue ottamaan hampurilaiset. Hampurilaiset olivat oikein maukkaita, erityiskiitosta sai hyvin maustettu ja mehukas pihvi sekä kastike. Turhakkeeksi taas koettiin neljä melkein mustaksi kärventynyttä lohkoperunaa, jotka tarjoiltiin ilman ketsuppia tai majoneesia. 

 En tiedä, kuinka suosittu juuri auennut ravintola on lounasaikaan, mutta meidän lisäksemme siellä oli vain yksi seurue, joka lähtikin pian saavuttuamme. Tosin tulimme paikalle vasta viimeisellä aukiolotunnilla. Paikka oli kuitenkin kokonaisuutena kiva, palvelu ystävällistä ja ruoka maukasta. Kannattaa siis ehdottomasti poiketa tuonne syömään tai kahville (valikoimassa oli myös kahvilatuotteita).  

Näillä pirteillä patakintailla kelpaa taas kokkailla.

Industrial -tyylinen sisustus sopi hyvin tehdasmiljööseen.

Hampurilainen oli oikein maukas, eritysesti pihvi. Itse sämpylä oli ihan ok, ei mitenkään erityinen. Mustuneet perunat (4 kpl) olivat floppi.

Juomat tarjoiltiin kivoista ja persoonallisista laseista. Miinusta siitä, että valikoimissa oli ainoastaan yksi limulaatu. Onneksi tuo ainokainen oli Laitilan Limonadin tuote eikä mikään Pepsi tai Coca-Cola.

 

 

 

 

 

 

Hämeenkyrön vanhat talot

Hengissä ollaan! Nyt on sitten häät juhlittu ja kesä on suhahtanut vauhdilla ohi. Koska häämme olivat vasta elokuussa, "tuhlaantui" koko kesä häiden järjestämiseen, suunnitteluun ja miettimiseen. Onneksi nyt vielä syksymmällä näyttää aurinko paistavan, joten ehkäpä kerkeän edes jollain tasolla nauttia sitten kauniista syksystä. :)

Viime vuonna syksyllä kävin elämäni ensimmäistä (ja samalla viimeistä) kertaa Loviisan vanhat talot -tapahtumassa. Vanhojen talojen ja maalaisromantiikan fanina ajattelin tuon tapahtuman olevan selvä hitti, mutta yllätyksekseni jouduin pettymään. Ei se ainakaan omasta mielestäni ollut ajomatkan väärti.

Niinpä toiveikkaana odotin naapurikunnan Hämeenkyrön vastaavaa tapahtumaa 29.8., josta olin nähnyt mainoksia. Ajomatka olisi lyhyt ja ilmakin näytti kivan aurinkoiselta muutamasta sadekuurosta huolimatta. Lisäksi mieluusti tutustuisin Hämeenkyröön kuntana paremmin. Salaisena haaveenamme kun on joskus asua kyseisessä kunnassa vanhassa puutalossa. :) Ihania taloja sieltä kyllä löytyi. Tosin yllätyin siitä, kuinka monen ihanan talon ohi jouduin vain lampsimaan, koska omistajat eivät olleet mukana tapahtumassa. Eli sinällään olisin odottanut suurempaa osallistumista eli lisää kohteita. Mutta kuten sanottu, nähtävää kyllä riitti, emmekä edes jaksaneet ajella kaikkiin kohteisiin. Talot olivat siis laajalla alueella ja ilman autoa olisi paljon jäänyt näkemättä. Tosin omat henkilökohtaiset suosikkini olivat keskustan tuntumassa Uskelanniemessä. Kuinka voikaan olla niin kaunis ympäristö, ihana järvi takapihalla! Aivan kuin maanpäällinen paratiisi. Sainpahan taas päiväuniini lisää materiaalia. :) Myös Frantsilan kehäkukan ympäristö (Pappilan joen alue) oli kaunista. Tuolla Frantsilan kehäkukassa emme muuten olleet aiemmin käyneet kuin kerran. Oikein hävetti tuo käymättömyys näin jälkikäteen. Kaunis vanha talo ja maistuvaa kasvisruokalounasta sekä muita Frantsilan tuotteita oli ostettavissa. Samassa pihapiirissä oli myös kivoja puoteja, joista saattoi ostaa mm. käsitöitä ja antiikkia.

En kehdannut paljoa räpsiä kuvia, kun kerran yksityisasunnoista oli kyse, mutta tässäpä muutama. En tiedä, onko tuo Hämeenkyrön vanhat talot -tapahtuma vanha vai uusi, mutta kävijöitä kyllä riitti. Erityisen kivaa oli se, että tapahtuma oli vailla pääsymaksua, joten sinällään matalan kynnyksen juttu.

Suosittelen siis tätä lämpimästi kaikille, kannattaa ehdottomasti mennä ensi vuonna. Minä ainakin aion mennä tuolloin uudelleen. :)

Ihanan rehevät puutarhat järven rannalla olivat kuin pala maanpäällistä paratiisia.

Ihanaa kukkaloistoa!

Kunpa saisikin asua tässä ihastuttavassa talossa... Tämän jälkeen paluu omaan pikkukaksioon tuntui ankealta. Eikä edes parvekkeen pikkuamppeli lieventänyt puuttuvan puutarhan harmia.

Maalaisromantiikkaa!

Hämeenkyrön paikallinen museo oli kyllä positiivinen yllätys. Hieno punatiilinen rakennus kätki sisälleen kahden kerroksen verran vanhoja esineitä ja hienoja esillepanoja.

Museon esillepano makuuhuoneesta.

... ja tuvasta.

Kunpa saisin itselleni valtaosan (tai edes murto-osan) esillä olevista tavaroista.

Vanajanlinna

Olimme toissa viikonloppuna miehen kanssa turisteina Hämeenlinnassa. Tunnustan, etten ole aikuisiällä ollut kertaakaan kyseisessä kaupungissa. Varsinaisena kohteenamme oli Vanajanlinna, jonka äkkilähtötarjousta (yksi yö 89€/hlö sis. 2 ruokalajin illallisen) hyödynsimme. Olihan se Hämeenlinna ihan nätti kaupunki, jonkin verran löytyi keskustasta vanhoja kauniita rakennuksia. Kävimme myös Iittalan lasimäellä, jossa kohteenamme oli Kultasuklaan myymälän lisäksi Iittala Outlet, jonka löytönurkkaosastolla oli tarjolla paljon ihania astioita edullisesti. Mieleni olisi tehnyt hamstrata lautasia ja kulhoja mielin määrin, mutta koska (kiitos äidin) olin saanut ylioppilasjuhliin mennessä kerättyä itselleni Arabian Veranda -sarjaa tusinalle, ei kaapeissani vain yksinkertaisesti ole tilaa uusille astiasarjoille. Ja kyllä, nyt kolmekymppisenä ei tuo Veranda -sarja enää ole ollenkaan mieluisa toisin kuin 15-vuotiaana... Täysin tyhjin käsin en kuitenkaan kaupasta lähtenyt; mukaani tarttui Röstrandin kakkoslaatuinen tarjoilukulho 15 €:lla sekä 4 kpl Arabian jouluhenkisiä kulhoja 5 €/kpl (en muista enää sarjan nimeä). Äidilläni on punaisia Teeman kulhoja, joita hän käyttää jouluisin, joten ajattelin antaa nämä hänelle lahjaksi täydentämään kokonaisuutta.

 

Matkamme jatkui ostosten ja lounastelun jälkeen Vanajanlinnaan. Rakennus oli todella komea ja miljöö näyttävä. Ihana rautaportti kehysti kartanon etupihaa. Rakastan vanhoja loisteliaita rakennuksia, ja olinkin haaveillut Vanajanlinna -viikonlopusta kauan. Ainakin itselläni oli mielikuva Vanajanlinnasta loisteliaana ja arvokkaana paikkana. Molemmat sisareni ovat myös aikoinaan hyödyntäneet äkkilähtötarjousta, joten heidän kauttaan sain kuulla, ettei tarjoushuoneet ole samaa tasoa nettisivuilla näytettävien huonekuvien kanssa (mutta kuitenkin ihan ok tasoa). En siis odottanut standard -tason huoneeltamme mahonkikalusteita tai pylvässänkyä. Vanajanlinnalla on kuitenkin mielikuvissani korkea taso ja tietty arvokkuus, jonka tietysti oletin ulottuvan kaikkialle hotellin tiloihin ja huoneisiin. Ja onhan ne tarjoushuoneetkin tarjousten ulkopuolella normaalihintaisia (140€/yö 2hh), eli ei mistään Omenahotellien kaltaisesta halpispaikasta ole kyse.

 

Päärakennuksen lisäksi huoneita siis sijaitsi molemmin puolin olevissa siipirakennuksissa sekä siipien jälkeisissä erillisissä rakennuksissa, joissa meidän huoneemme sijaitsi. Lueskelin historiikkia ja sain sen käsityksen, että majoitustilamme olisi ollut ennen autotalli, en tosin ole varma asiasta. Pieni punatiilinen vanhanaikainen lisärakennus pihapiireineen oli kyllä viihtyisä, mutta kun astuimme sisään eteiseen, pittoreskisuus karisi pois välittömästi. Pääovesta tultaessa pohjakerroksessa sijaitsi kaksi huonetta sekä portaat yläkertaan, josta löytyi lisää huoneita. Aulan halpa laminaattilattiat ja vaaleansiniset seinät saivat aikaan mielikuvan jonkin kansanopiston majoitustiloista. Varsinainen huoneemme oli kyllä tilava, siellä kun oli tilava aula kylppärin ja varsinaisen huoneen lisäksi. Huoneemme ovi oli ohut ja kaikki käytävällä tapahtuva toiminta (puhe, askeleet) kuului vallan mainiosti sisälle. Luojan kiitos Vanajanlinna ei ole mikään biletyspaikka, joten saimme nukkua vailla meteliä. Itse huone oli sisustettu vanhalla tyylillä, tuli vähän mummolafiilis. Huone oli siis ihan ok, lukuun ottamatta miehen sängyn helmalakanassa olevaa tahraa ja katon palovaroittimessa olevaa hämähäkinseittiä. Plus ikkunan rullaverhoa, jossa oli repeytymä. Erillisissä sängyissä oli todella pehmeä patja, joten koko sänky heilui kylkeä kääntäessä. Huoneen kauhistus oli kuitenkin kylpyhuone, jonka oli kuin aikamatka 90 -luvulle. Tummanruskeat lattialaatat ja ah niin kauniit mintunvihreät seinälaatat, kuinka oivallinen väriyhdistelmä! Kaiken kruunasi suihkuverho! Hmm.. Olimmeko majoittuneet jonkin  takahikiän kuppaiseen Cumulukseen vai arvokkaaseen ja historialliseen Vanajanlinnaan? Kylpyhuoneesta oli kyllä arvokkuus ja tasokkuus kaukana. Nyt kun jatkan vielä marisemista, mainitsen vielä sen, että mielestäni pariskunnalle varattu shampoo - ja suihkugeeli -tuubit olivat ala-arvoisen pieniä minikokoja. Kuinka niillä voisi muka kaksi ihmistä peseytyä? Huoneen surkea taso siis laski fiilistä aika lailla. Olin odottanut romanttista hotelliviikonloppua historiallisessa miljöössä innolla. En olisi kyllä ikinä maksanut huoneesta normaalihintaa, ja mielessäni säälin niitä, jotka ovat joutuneet huoneeseen täydellä taksalla.

 

Onneksi miljöö eli kartanon pihapiiri oli kaunis ja kauniin sään myötä käyskentelimme puutarhassa ja ihailimme maisemia. Tutkimme myös linnan sisätiloja. Sisääntuloaulan lattia oli paikoin todella kulunut ja ravintolasalin kipsikatto huonossa kunnossa. Myös yläkerran jotkin käytävät eivät  olleet kovin mairittelevia. 

 

Molemmat sisareni olivat kuitenkin kehuneet ruokaa, joten odotukseni illallisen ja aamiaisen suhteen olivat korkealla. Pakettiimme sisältyi siis kahden ruokalajin keittiömestarin illallinen. Alku- ja pääruokavaihtoja oli kaksi, joista valita. Otimme molemmat mieheni kanssa alkupalaksi sienikeiton. Rakastan sienikeittoa ja sieniä yli kaiken. Valitettavasti keittoni oli huonointa sienikeittoa, mitä olen koskaan syönyt. Siinä ei nimittäin maistunut ollenkaan sieni. Pääruoan lohi couscous-kasvissalaatilla oli ihan maukas. Joskin couscoussalaatin keitetyt porkkananpalat kummastuttivat. Illallinen oli siis ihan ok, ei mitään erityistä hehkutusta. Aamiainen oli sen sijaan ok-tasoa myös. Olen monissa tavallisissa ketjuravintoloissa  saanut parempaa. Nythän on kovassa huudossa erilaiset lähituottajien raaka-aineet sekä luomutuotteet, jotka Vanajanlinnan aamiaisessa loistivat poissaolollaan.  Ainoana kivana yksityiskohtana oli paistetut letut, joskin niitä oli tarjolla ainoastaan hillon kanssa (kermavaahto olisi ollut hyvä lisä). Myös Vanajanlinnan kaltaisessa "tasokkaassa" paikassa olisin myös odottanut, että pöytiin olisi tarjoiltu teetä/kahvia. Nyt sumpit täytyi itse hakea termarista.

 

Summa summarum: Vanajanlinnaviikonloppu oli kaiken kaikkiaan suuri pettymys. Lieneekö siinä syynä sitten omat liian kovat odotukset, jotka perustuivat omiin mielikuviin ja muiden kävijöiden hehkutukseen. Ainakaan äkkilähtötarjouksella tulevien on turha odottaa tasokasta ja arvokasta majoittumista superherkullisella ruualla. Samantasoisen illallisen ja aamiaisen ja huoneen saa kyllä mistä tahansa ketjuhotellista paljon halvemmalla. Tietysti jos on valmis maksamaan lisää hieman kulahtaneen kartanon tarjoamasta tunnelmasta ja miljööstä, kannattaa valita Vanajanlinna.





Vanajanlinnan päärakennus komeine portteineen
 

Sivurakennus, jossa huoneemme sijaitsi

Sivurakennus pihapiireineen oli viihtyisä






Salaisuuksien kammioko?

 

Ei, vaan hotellihuoneesta löytynyt komero, josta löytyi lisäpatja, heteka ja kaupanpäälisinä vielä jätesäkkejä






Ankeasta käytävästä huolimatta huoneet oli sisustettu vanhanaikaisella mummolatyylillä. Kylppäri oli aika kaamea suihkuverhoineen.

Ympäristö oli oikein kaunis ja istuskelimmekin pitkään rannassa ihastelemassa maisemia




 

Vauvan makoilupeitto

Lähipiirissäni on odotettavissa vauvauutisia, joten ajattelin jo hyvissä ajoin lähteä liikkeelle ja tehdä itse jotain tulevalle pienokaiselle. Selailtuani netin ihmeellistä maailmaa, löysin Eilen tein -blogista inspiraatiota vauvan makoilupeittoon. Tarkoituksena oli siis tehdä kivan värikäs peitto, jonka päällä vauva voi kölliä lattialla. Itse rakastan Marimekon värikkäitä printtikankaita ja onnistuinkin löytämään alelaarista puoleen hintaan palan lapsekasta kangasta. Kankaassa raikkaalla valkoisella pohjalla on iso vaaleansininen norsu ja vaaleanpunainen haikara. Koska kangaspala oli 1,3 metrin mittainen, tuli tästä samalla kätevästi peiton koko. Ostin  tämän lisäksi Eurokankaasta turkoosia puuvillaa takakappaleeksi ja paksua vanulevyä kappaleiden väliin.

Ompelin peiton etu- ja takakappaleet oikeat puolet vastakkain yhteen vanulevyn kanssa (laitoin vanulevyn päällimmäiseksi). Elí vanulevy, etukappale + takakappale. Nämä ompelin reunoista yhteen jättäen yhdelle sivulle alueen ompelematta kääntöaukoksi. Ison koon ja paksun vanun vuoksi ompelu oli hieman haasteellista, mutta onnistui ihan ok. Lopuksi käänsin peiton ja ompelin kääntöaukon kiinni. Mietin tässä vielä, pitäisikö peitto tikata. Luultavasti jätän sen ilman tikkauksia, mielestäni peitto kun on ihan kiva sellaisenaan.

Hintaa ompelukselle tuli n. 45€ (Marimekon pala 25€ ja vanu + puuvillakangas n. 20€).

Tässä valmis peitto ilman tikkauksia. Tuskinpa teen tikkauksia tähän ollenkaan.

Tykästyin Marimekon kankaan raikkaisiin väreihin ja kivaan kuviointiin.