Kevättä ilmassa ja kesähousut

Monet ovat varmaankin jo lisäkseni aistineet odottavan kevään vaivihkaisen lähestymisen. Suurin konkreettinen muutos on valoisuuden lisääntyminen. Nykyään jopa puoli viideltä, jolloin pääsen töistä, on vielä valoisaa! Kuinka se valoisuus onkin niin salakavalasti lisääntynyt? Olen myös aamuisin työmatkalla saanut nauttia lintujen laulusta. Se jos mikä saa kevätmielelle. :) Täällä siis odottelen innolla ja malttamattomasti tulevaa kevättä.

Kevättä on ollut myös mielessä hiljaiseloa viettävässä käsityörintamassa, sillä tulevaa kesää (sekä häämatkaamme) ajatellen ompelin itselleni värikkäät kesähousut. Housut ovat Suuri Käsityölehden tammikuun 2015 numerosta. Malli on mukavan väljä, mutta kuitenkin omalle vartalolleni sopiva. Olen jo pidemmän aikaa haaveillut tuollaisista lököhousuista, mutta kaupan valikoima ei ole oikein sopinut kropalleni. Jotenkin olen onnistunut näyttämään sovittamissani housuissa isopeppuiselta vaippapöksyltä, joten housuostokset ovat jääneet sikseen. :) Siksipä olinkin ilahtunut, kun ompelemani malli sopikin minulle niin hyvin. Säilöin leikkaamani kaavat ja surautan  samalla mallilla kesäksi varmaan useammatkin housut. Malli oli tosiaankin tuossa lehdessä pisteytetty yhden pallolla, eli malli oli helppo ja tarkoitettu vasta-alkajille.

Kankaana käytin joskus Eurokankaan palalaarista ostamaani ohutta trikoota. Pidän ylipäätään trikoon ompelemisesta (vaikkei minulla saumuria olekaan). Trikoovaatteet ovat myös erittäin mukavia päällä joustavuutensa ansiosta.  Ihastuin oman kankaani villiin ja itämaissävytteiseen kuosiin, joka antaa myös ei-niin-taitavalle ompelijalle paljon anteeksi. Kuvion seasta ei erota, vaikka tikki ei olisikaan ihan suoraa...  Myönnän myös omaksi häpeäkseni, että tulin ommelleeksi näihin housuihin elämäni ensimmäiset taskut. Aiemmin olen ainpastaan kerran ommellut rintataskut kauluspaitaan, mutta housuihin tai hameeseen on aina taskut jääneet ompelematta. Jotenkin koen, että taskut ovat turhake, jonka tekemiseen menee liikaa aikaa. Mutta eihän tuo taskujen ompelu nyt mitään vaikeaa ollutkaan!

Tässä lähikuvaa housukankaan kuosista

 

Tässä (ryppyiset) pöksyt roikkumassa odottelemassa kesää

Piippurassisydän

Olin jo pitkän aikaa sitten askarrellut punaisesta ja valkoisesta piippurassista sydämiä. Punaisen ja valkoisen väripari on raikas ja jouluinen, yhdistelmästä tulee mieleen piparminttukepit. :) Alun perin ajattelin laittaa sydämet joulukuusen koristeeksi, mutta päädyin lopulta käyttämään näitä joululahjapakettien koristeena.

Tässäpä vielä ohje:

Tarvitset

punaisia ja valkoisia piippurasseja yhtä monta kutakin väriä (pinkki-valkoisista tulisi muuten kivoja sydämiä ystävänpäiväksi)

Tee näin:

Ota punainen ja valkoinen piippurassi ja ala kiertämään niitä toistensa ympäri. Muotoile lopulta saamasi pötkö haluttuun muotoon ja kiinnitä muoto kiertämällä päitä toistensa ympäri.

Tässäpä tekemäni sydän. Sydämiä voi tehdä joulukuusenkoristeeksi tai vaikkapa lahjapaketin koristukseksi.

Kauhan varressa: helppo sitruuna-vakosipulipasta

Eräänä arki-iltana teki kovasti mieli pastaa. Ruoan täytyi myös olla yksinkertaista ja nopeaa valmistaa. Niinpä pienen nettisurffailun tuloksena päädyin Liemessä -blogiin, josta löytyi simppeli sitruuna-valkosipulipasta. Raaka-aineiden vähyydestä huolimatta ruoka oli oikein maittavaa. Alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty Valion valkosipulin makuista voita. Minä korvasin sen tavallisella voilla ja yhdellä puristetulla valkosipulin kynnellä.

Tässäpä vielä ohje:

Tarvitset

n. 400 g spagettia
1/2 dl juustoraastetta
1/2 sitruuna
50 g voita
1 valkosipulin kynsi
50 g pinjansiemeniä
suolaa, pippuria

Keitä pastaohjeen mukaan. Paahda pastan keittyessä pinjansiemenet kuivalla pannulla ja laita syrjään lautaselle. Sulata ja kuumenna voi pannulla ja purista joukkoon valkosipulin kynsi. Lisää pannulle keitetty pasta ja sekoita. Purista joukkoon puolikkaan sitruunan mehu ja ota pannu pois liedeltä. Lisää lopuksi juustoraaste ja pinjansiemenet. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Pastaa tarjolla suoraan pannulta

 

Neulontanurkkaus: junasukat

Siskoni toivoi lapselleen junasukkia. Ne kun ovat talvipakkasella lämpimät ja pysyvät mallinsa ansiosta hyvin jalassa. Junasukkien teko sopii myös jämälankaprojektiini: pieniin sukkiin saa hyvin käytettyä lankakerien jämiä. 

Nämä sukat kudoin käsityökopan pohjalta löytyneestä vanhasta sini-ruskeasävyisestä 7 veljestä -langasta 3,5:n puikoilla. Sukkien ohje on yksinkertainen ja sen oppii helposti ulkoa, jolloin sukkaa voi kutoa helposti vaikkapa bussissa.

Kuulun myös niihin käsityön harrastajiin, joita kiehtoo junasukkien sota-aikaan sijoittuva tarina.

Tässäpä vielä tarina, joka on napattu Junasukat 75v -facebookryhmän sivuilta.

Tämän sukan sydämellisen ja mieleenpainuvan tarinan kertoi Eila Tureniu. Alkuperäiset valkoiset sukat ovat Terttu Latvalalla varmassa tallessa. Terttu Latvalan äiti Kerttu Latvala oli matkalla 2 kk ikäisen tyttövauvansa Tuulan kanssa sotaa pakoon alkuvuodesta 1940. Junamatka Vaasasta keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten takia. Junassa oli heitä vastapäätä istunut eläkkeellä oleva käsityönopettaja, jolle tuli sääli pientä vauvaa ilman tossuja. Niinpä hän oli purkanut valkoista, käsin neulottua villatakkiaan ja neulonut langasta sukat radan korjaustöiden aikana.  


Alla vielä samalta sivulta napattu sukkien ohje:

Tarvitaan 50g kerälankaa (luonnonkuidut ehdottomasti parhaita) ja sukkapuikot kokoa 2½.

Luo 10 silmukkaa jokaiselle puikolle ja neulo 12 kerrosta 2oikein ja 2nurin joustinta.

*Neulo 4kerrosta nurin, 4kerrosta oikein, 4 kerrosta nurin ja 12 kerrosta 2oikein 2nurin joustinta.*.

Toista *-*.

Neulo kantalappu puikoilla 1 ja 4 sile'' neuletta, yht.12 kerrosta oikealla puolella oikein, ja nurjalla puolella nurin.
Nosta aina ensimmäinen s neulomatta.

Jaa silmukat kolmeen osaan niin, että keskellä on 6silmukkaa ja reunoilla 7silmukkaa ja tee kantapohjan kavennukset eli neulo ensin reunan 7silmukkaa oikein ja sen jälkeen keskiosasta 5silmukkaa, nosta 1silmukka neulomatta, neulo 1silmukka oikein reunaryhmän silmukoista ja vedä nostettu silmukka neulotun yli.

Käännä työ. Nosta 1.silmnukka nurin neulomatta ja neulo keskiosan 4 silmukkaa ja viimeinen silmukka seuraavan reunaryhmän silmukan kanssa nurin yhteen.

Käännä työ ja jatka neuloen edestakaisin keskimmäisillä silmukoilla kaventaen reunasilmukat pois.

Jatka poimimalla kantalapun sivuista 7 lisäsilmukkaa ja neulo terän suora osuus: *4kerrosta puikkojen 2 ja 3 silmukat nurin (jalkaterän päälle) ja loput oikein, 4kerrosta kaikki silmukat oikein.*

Toista vielä *-* 2 kertaa.

Tee sukan kärkeen nauhakavennus: ensimmäisen ja kolmannen puikon lopussa kolmanneksi ja toiseksi viimeiset silmukat oikein yhteen ja toisen ja neljännen puikon alussa toinen ja kolmas silmukka kavennus ylivetäen.

Kun jäljellä on 4silmukkaa, katkaise lanka ja pujota se 2 kertaa silmukoiden läpi.

Päättele langat ja höyrytä sukat kevyesti.

Neljä kerrosta oikein, neljä nurin -jaksotuksen ansiosta sukka pysyy hyvin ylhäällä pienissä jaloissa.

Putkilotyyny

Tapanani on lueskella kirjaa sängyllä selälläni maaten. Tätä tarkoitusta varten ompelin pitkän putkilotyynyn (mikä mahtanee olla tämän virallinen nimi?). Tyyny on lunastanut paikkansa ja olen monesti makoillut sängyllä pää tyynyllä samalla kirjaa lukien. Kankaana käytin Ikeasta joskus ostamaani värikästä ja paksua hirvikuvioista kangasta. Itse ompelin siis pelkän tyynyn, jonka täytin. Käytännöllistä olisi toki ommella itse sisätyyny (tai ostaa sellainen valmiina) ja siihen vetuketjullinen päälinen, jota voi tarpeen vaatien pestä. Täytin tyynyn yhden vanhan, käytöstä poistuneen koristetyynyn vanulla, minkä lisäksi ostin vielä kaksi 500 g:n vanutäytepussia Eurokankaasta. Oma tyynyni on kookas, mutta kukin voi ommella tyynyn mieleisensä kokoiseksi. Kunhan muistaa, että päätykappaleen ympyrän kehän pituuden (eli samalla suoran tyynykappaleen päätysivun pituuden) saa kertomalla ympyrän halkaisijan piillä (n. 3,14). Oman tyynyni keskikappaleen pituus oli 64 cm.

Tämän tyyny pään alla on mukava lueskella sängyllä.

Allapa vielä pieni ohjeistus innokkaille kotiompelijoille

Kauhan varressa: tonnikalakastike

Aina välillä arkiruokien keksiminen tuntuu haastavalta. Sitä kun ei halua vääntää vain niitä paria varmaa ruokaa viikosta toiseen. Arkiruokainspiraation puutteessa minua auttaa usein Valion sivut. Sivustolta löytyy mm. valmiiksi laadittu ruokalista useammaksi viikoksi. Juurikin tuolta ruokalistoista bongailen reseptejä. Uusin hyväksi havaittu löytöni on tonnikalapastan ohje, joka oli nopea valmistaa ja erittäin maistuvaa. Teen tätä ehdottomasti toistekin!

Tässäpä vielä ohje, jolla itse tein (tein erikseen kastikkeen ja pastan, en sekoittanut niitä yhteen):

Tonnikalakastike

Tarvitset:

7 dl pastaa
1 rkl voita
1 sipuli
1,5 rkl tomaattipyrettä
1/2 punainen chili
2 prk tonnikalaa
2 tomaattia
2 dl pastan keitinvettä
1/2 kasvisliemikuutio
1 rkl sitruunamehua
1 pkt Koskenlaskija -sulatejuustoa

Pastaa keittämisen aikana voit valmistaa tonnikalakastikkeen.

Kuullota pilkottu sipuli voissa, lisää tomaattípyre. Sekoittele hetki ja lisää pilkottu chili.

Lisää hetken kuluttua tonnikalat ja paloitellut tomaatit. Lisää joukkoon pastan keitinvettä ja sitruunamehu sekä murusteltu kasvisliemikuutio. Anna porista hetki. Lopuksi kastikkeeseen laitetaan paloiteltu sulatejuusto, jonka annetaan sulaa. Mausta lopuksi vielä tarvittaessa pippurilla.

Juustoinen tonnikalakastike porisemassa pannulla.

Evästelyä: Porkkanasosekeitto

Olen yleisesti ottaen ollut huono ottamaan töihin eväitä mukaan. Havahduin tässä syksyllä siihen, että kävin usein ulkona lounastamassa. Koska työpaikkani on Tampereen keskustassa, jouduin turvautumaan yleisiin kahviloihin ja ruokaloihin. Työpaikkani ei tarjoa lounasseteleitä, joten lounastamisiin meni kuussa pitkä penni. Muistan lukeneeni eräässä syksyn Me Naisista jutun työeväistä, ja sen kautta sainkin puhtia evästelyyni.

Tällä hetkellä lähden töihin eväsrasioideni kanssa. Aamuisin keitän itselleni rasiaan puuron (en kerkeä syömään sitä kotona, joten syön sen töissä) ja raahaan mukaani myös lounaan ja välipalaa. Aiemmin tuli työpäivän aikana syötyä vähän mitä sattui, monesti lounas kuittaantui leivällä. Tällöin itselläni oli jo kotiin lähdön aikaan kiljuva nälkä. Myös usein aamiainen jäi kiireeseen vedoten syömättä. Nykyään aamiaisen, lounaan ja välipalan syömisen ansiosta on mukavampi lähteä töistä vaikkapa kaupungille, jumppaan tai ruokakauppaan, kun nälkä ei kurni vatsassa. Toki välillä tuo eväsrasioiden raahaaminen ärsyttää ja ruokaeväät vaativat hieman etukäteissuunnittelua, mutta kun pakkaa kaiken illalla valmiiksi, on nopeaa napata rasiat aamulla mukaan. :)

Tässäpä jaan tämän viikon eväskeittoni, joka koostui porkkanasta, kookosmaidosta ja inkivääristä. Mukavan makuinen keitto sai seurakseen työpäiväksi vielä leipää, jotta nälkä pysyisi paremmin loitolla.

Tässäpä vielä ohje, joka on napattu siskolta lainassa olevasta Meillä on joulu -kirjasta:

Porkkanasosekeitto

Tarvitset:

6 kpl porkkanoita
pala selleriä
1 rkl raastettua inkivääriä
öljyä
1 l kasvislientä
1 prk kookosmaitoa tai -kermaa
1 lime (laitoin 1/2 sitruunan)

Työohje:

Kuori ja pilko porkkanat sekä selleri. Kuori ja raasta tuore inkivääri.
Lorauta kattilan pohjalle öljyä ja kuullota inkivääriraastetta hetki. Lisää joukkoon porkkanat ja sellerit ja kääntele muutama minuutti.

Lisää joukkoon kasvisliemi ja keitä, kunnes porkkanat ovat kypsiä (n. 15 min.).

Soseuta keitto ja lisää joukkoon loput ainekset. Keitä hetki ja mausta.

Tässä juuri valmistunut soppa